Pakkanen paukkuu - Vi fryser här

“I know that you believe you understand what you think I said, but I'm not sure you realize that what you heard is not what I meant.” ~ Robert McCloskey ~

Kylmä ilma sen kun jatkuu ja pakkanen paukkuu nurkissa. Aamulla oli -20 astetta ja jäi nyt sitten Mustan Magian agilityt Turussa käymättä. Ne nimittäin peruttiin pakkasen takia. Mutta eipä tässä auta valittaa, luonto tekee niinkuin tekee, ei siinä valittelut auta. Tykkäisin kovasti sellaisesta pikkupakkasesta eli -2 - -5 astetta ja lunta muutama sentti. Silloin voisi puuhata vaikka mitä, esimerkiksi paimennusta. Paimentelut on olleet jäissä jo pari kuukautta. Lampolassa olisi jonkin verran tyhjäksi jääneitä uuhia, mutta en viitsi kiusata niitä viemällä niitä kovaan pakkaseen ja lumihankeen kahlaamaan. Paimennus muutenkin tollasessa lumihangessa on vähän sellasta ja tällaista. Koirat ei oikein pysty liikkumaan kuin pomppimalla ja lampaat ei tykkää tarpoa syvässä lumessa. Toki aikaa myöten tallaantuisi pieni alue, jossa voisi jotain pientä puuhastella, mutta ei sekään tee hyvää vain pyöriä pienellä pläntillä. Yksi vuosi treenasin koirien kanssa, tosi paljon, pienellä pellolla ja siitä seurasi sellainen lieveilmiö, että kun mentiin isolle pellolle, koirat meni hyvin poispäinajoa sen matkan minkä olivat tottuneet pikku pellolla menemään ja kun matka tuli täyteen, halusivat kovasti lähteä tuomaan lampaita takaisin. Koirat olivat fiksoituneet siihen tiettyyn matkaan ja meni jonkin aikaa ennenkuin ne tajusivat, että nyt ollaan isolla pellolla ja tilaa on paljon isompiin juttuihin. Katsotaan sitten sitä paimennusta, jos lumipeite vähän laskee ja ilmat tulee vähän siedettävimmiksi. Pitää nyt vaan keskittyä koirien peruskunnon rakentamiseen ja onhan sitä hyvä välillä tehdä jotain muutakin, kuten käsitöitä ja kirjallisia töitä.

Silloin, kun Matti oli vielä nuori, treenasin aina talvella tokoa ja kävin kisaamassa. Nyt olen menossa kanakurssille opettelemaan eläintenkoulutusta yhdellä tavalla. Varsin mielenkiintoista ja pitää varmaan vähän kokeilla oppeja vaikka Tepon kanssa, kun kurssi on käyty. Teppohan on nykyään eläkeläinen ja saa asua ainakin näin talvella sisällä. Tepon selkä- ja niskavaivat on sellaisia, että ulkona kylmässä oleskelu ei tee noille vaivoille hyvää. Hyvin tuollainen tarhakoira on sopeutunut sisäkoiran elämään. On rauhallinen ja osaa todella nauttia saamastaan huomiosta. Kunhan kesä tulee pääsee Teppo taas tarhaan haistelemaan kesän tuulia.

Keväällä ja alkukesällä ei meillä pidetä virallisia paimennuskokeita, sillä tänä vuonna astutettiin kaikki uuhet (nyt myös tyhjäksi jääneet ovat saaneet pässin seuraansa). Koska kaikkien on tarkoitus poikia ei ole kisalampaista heti alkukesään. Emojen täytyy saada rauhassa hoitaa jälkikasvunsa ja palautua imetyksen aiheuttamasta rasituksesta. Niinpä ensimmäinen virallinen kisa meillä on heinäkuun viimeinen päivä. Ilmoittautumistiedot yms. tulevat sitten aikanaan yhdistyksen sivuille (SBCAK/Paimennus). Rajoitus on taas 20 osanottajaa, joten heti, kun ilmoittautuminen on mahdollista, kannattaa olla nopea, jottei jää ilman paikkaa. Syksyllä pidetään sitten vielä yksi tai kaksi kisaa, mutta niistä sitten lisää myöhemmin. SKL kisoja on myös kahdessa muussa paikassa eli Klossnereilla (Somero) toukokuun alussa ja pohjoisessa Minna Jokisaaren luona. Näistäkin tulee tiedot aikanaan SBCAK sivuille.

Mitäpäs tässä sitten muuta näin pakkasen keskeltä. Nautitaan kunnon talvesta, kun sellainen vielä saatiin.