Kanakurssia ja muuta hauskaa

Pitäis varmaan päivitellä blogia vähän tiheämpään, kun muuten meinaa unohtua puolet asioista. Sitten viimekerran jälkeen on taas tapahtunut paljon. Vietin kolme antoisaa päivää Kanakurssilla, kyllä luit aivan oikein Kanakurssilla. Ystäväni Sari K oli järkänny mahdollisuuden päästä Kanakurssille ja sitä mahdollisuutta ei toden totta voinut päästää menemään. Niinpä suunnistin into piukeena ja uteliaana kohti Tamperetta ja Kangasalaa. Kolme intensiivistä päivää kanojen koulutuksen parissa vakuutti minut siitä, että homma on huippujuttu. Kurssilla siis opeteltiin kouluttamaan kanaa tai oikeastaan opeteltiin itse koulutuksen perustekniikoita ja lainalaisuuksia. Kurssi sisälsi tosi paljon käytännön harjoituksia ja sopivasti teoriaa. Yhtään hetkeä ei ollut luppoaikaa ja päivän jälkeen oli pää niin täynnä oppeja, että heikompaa olis huimannu.

Jokaisella kurssilaisella oli kaksi kanaa opetettavana, nuori ja vähän kokeneempi. Opetimme ensin molemmat kanat nokkimaan pientä pistettä mustan ympyrän keskellä. Sitten nuoremmalle kanalle opetettiin värierottelua eli sen tuli nokkia keltaista lappua, ei sinistä eikä punaista. Kokeneempi kana harjoitteli muotojen erottamista eli sen tuli nokkia puöreää lappua ei kulmikasta pyörylää. Värierottelun opettaminen oli selkeästi helpompaa kuin muodon erottaminen (johtuu kanan luontaisista taipumuksista). Värierottelukana valmistui ja pääsi seuraavaan tehtävään, jossa tavoite oli vetää kuminauhan päässä olevaa lasten leikkitraktoria. Ensin opetettiin kana tarttumaan kuminauhaan, sitten vetämään sitä ja lopuksi kuminauhan toiseen päähän laitettiin se leikkitraktori. Kaiken tämän tarkoitus oli opetella itse ajoitusta, vahvisteen käyttöä, luopumista jne. En muista niitä kaikkia hienoja termejä, mutta hommaan voi käydä tutustumassa tästä linkistä: Trainer's choice

Seuraavalla viikolla treenattiin vähän hubilityä, joka on aina hauskaa. Matti ja Iita pääsivät mukaan hauskanpitoon. Hubility on agilityä ilman mitään sääntöjä. Koira voi suorittaa esteitä missä järjestyksessä huvittaa ja tyyli ei ole tärkeää vaan se, että kaikilla on hyvä fiilis. Toki katsomme ettei koira loukkaa itseään, joten kontakteja yms. pyritään tekemään oikein, mutta ei välttämättä 100%:sti oikein.

Lauantaina menin Piskin kanssa Somerolle, Kotikosken tilalle SPKY:n paimennuskisoihin. Järjestäjät olivat nähneet valtavasti vaivaa kokeen onnistumisen eteen. Pelto oli aurattu isolta alalta, lampaita oli selvästi paimenneltu pienissä ryhmissä ja vaikka ne osasivat antaa haastetta koiralle ne vastaavasti toimivat tosi hienosti, jos koira osasi hommansa. Erityisen upeana suorituksena jäi mieleen Micon ja Göstan ensi debyytti kolmosluokassa. Upealla tasapainoisella suorituksella koko luokan voitto. Onnittelut, oli hienoa katsoa teitä. Piski oli kakkosluokassa. Ollaan Piskin kanssa kunnolla treenattu ennen lumia, joten ei ollut aavistustakaan miten se menee. Niinpä ei kyllä jännittänytkään yhtään tippaa. Hakukaari meni hyvin, nosto oli vähän turhan vauhdikas ja tuonti ohjaajalle banaani. Piski ei ottanut vasen vihellystä (ei enää muistanut sitä, kun opetin ne syksyllä eikä olla koko talvena niitä käytetty). Muutaman suullisen käskyn jälkeen muistui homma taas mieleen ja alkoi yhteistyö pelata paremmin. Poispäinajon ekassa pätkässä mun pitää olla tolpalla. Olinkin eka kertaa koko matkan, hienosti meni ja otti käskyt, minä vaan en osannu katsoa linjoja ja valitettavasti suurin osa triangelista meni offlinessa. Jako sujui suht mukavasti, en muista pisteitä. Häkillä Piski oli vähän turhan ripeäliikkeinen tehden lampaistakin ripeäliikkeisiä. No, lopulta lampaat oli häkissä ja koko rata siis suoritettu. Olin ihan älyttömän iloinen Piskin suorituksesta. Ollaan oltu koko talvi täysin harjoittelematta ja rata läpi, eikä mitään ihan hullua tapahtunut. Maahan käskyt meni hyvin läpi samoin oikea ja vasen sekä walk on. Vauhtia pitää saada vähän pois ja sen jälkeen meno on melkoisen mallikasta. Kunhan lumet sulaa, aletaan harjoitella kunnolla.

Ritan juoksua edelleen odotellaan. Pentukyselyjä on ollut mukavasti, mutta ihan vielä en uskalla alkaa ottamaan mitään varauslistaa. Tarkoitus on odottaa sen suhteen, että juoksu alkaa ja Rita on astutettu. Kun se on tehty, ryhdyn kokoamaan listaa halukkaista pennunottajista. Kotikoiriksi ei noista pennuista ole vaan tarjolla pitää olla puuhaa, jossa pentu pääsee käyttämään aivojaan ja työskentelytarmoaan. Paimennus, agility, toko, pk ... kaikki käy.

Ja nyt sitten jokunen kuva kanakurssilta.