This is a glowing text

sunnuntaina, toukokuuta 20, 2012

Hieno viikonloppu

Tämä viikonloppu oli iloisia uutisia pullollaan. Ensinnäkin ilma oli mitä parhain molempina päivinä. Auringonpaistetta, juuri sopivan lämmintä ja kaikkialla niin ihanan vihreää. Lauantai-iltana kävelin metsässä pitkän lenkin ja oli todella rentouttavaa kuunnella lintujen laulua pimenevässä illassa.

Meillä oli Piskin kanssa kisaviikonloppu. Olimme Tammisaaressa kisaamassa meidän tämän kisakauden ekoissa kisoissa. Ajattelin mennä sinne, jotta saa tsekattua missä vaiheessa ollaan oikeasti menossa, kun on kuitenkin eri asia mennä vieraaseen paikkaan vieraille lampaille, kuin vain treenata kotona, tutuilla pelloilla ja tutuilla lampailla. Näin keväällä minulla ei vielä juurikaan ole valinnanvaraa lampaiden suhteen vaan käytössä on uuhia, jotka ovat syystä tai toisesta olleet epäonnisia karitsointien suhteen. Niinpä minulla on nyt käytössä 10 uuhta. Nuo ovat olleet tosi kivoja treenilampaita. Liikkuvat kevyesti koiran edessä juuri sinne minne koira niitä vie. Eivät tunge ihmisen jalkoihin eivätkä yritä poistua paikalta, jos koira hellittää painetta vaan jäävät rauhallisesti odottamaan minne seuraavaksi pitää mennä. Niitä on helppo jakaa ja uskovat hyvin koiraa, kun niitä vie pois toisten luota. Harvinaisen hyviä treenilampaita, joilla on ollut kiva ajella sellaisia 500-600 metrin kuljetuksia suuntaan jos toiseenkin. Piski onkin kehittynyt taas aimoharppauksin ja täällä kotona se on kulkenut tosi hienosti. Nyt pitää vaan saada siirrettyä tämä myös kisasuorituksiin.

Eli lauantaina oli odotukset korkealla, mutta samalla tietty pikkasen mietitytti, että miten mahtaa mennä, kun kisalampaat olivat niin kovin erilaisia kuin millä me ollaan nyt treenattu. Eli meille kerrottiin, että kisalampaat olivat tammikuussa syntyneitä karitsoita ja siinä kohtaa tiesin jo, että ei pystytä ajamaan yhtä hyvin kuin kotona. Karitsat osaa olla aika vekkuleita, kun sille päälle sattuvat. Haastavat herkästi koiraa, voivat olla tosi tahmeita ja toisaalta taas singahtavat helposti joka suuntaan, jos koira painostaa vähänkin liikaa. Mutta oli miten oli, ei sitä työhommissakaan voi jättää paimentamatta lampaita, jotka hangoittelee vastaan ja työkoiriahan nämä meidän koirat on. Niinpä se, joka osaa käsitellä parhaiten sen päiväisiä paimennettavia, on sen päivän paras. Ja niinhän se meni nytkin, joidenkin ajot näytti tosi helpoilta ja joillakin taas oli isojakin vaikeuksia. Meillä ei mennyt läheskään niin hyvin kuin omilla treenilampailla ja pisteitä ropisi vähän sieltä sun täältä. Rata kuitenkin saatiin ajettua ja oli siellä hyviäkin pätkiä. Pisteitä tuli seuraavasti: hakukaari 19, nosto 9, kuljetus ohjaajan luo 13 (yht. 41), triangeli 11, jako 8, häkitys 9. Yhteensä 69 pistettä ja 10. sija. Tuomarina Tiina Mäkelä.

Piski kuljettaa karitsoita haluamaani suuntaan.
Kuvan otti: Tanja Vahtera ja sitä iso kiitos Tanjalle.


Sunnuntaina päivä uus ja päätin yrittää keskittyä tiettyihin asioihin omassa ohjaamisessani, sillä eilisen virheet olivat pitkälti omia ohjausvirheitä. Koira tosin ei eilen oikein ottanut käskyjä kunnolla ja sen takia kävinkin lauantai iltana vielä ottamassa pienen korjaussarjan sunnuntaita varten. Rata oli muutettu niin, että triangeli oli toiseen suuntaan ja poikittaisajo oli aika voimakkaasti vino siten, että lampaat loittonivat ohjaajasta. Erittäin hankala nähdä suora linja tolpalta ja vielä hankalampaa ohjata lampaat sitä pitkin. Häkissä ei ollut porttia, mutta se on mulle ihan sama, melkein helpompaa ilman sitä porttia - ainakin tällä kertaa. Lähetin Piskin hakukaarelle vasempaan, eteni hienosti, löysi itse tasapainopaikan, jossa käväisi maassa ja sen jälkeen teki täysin itsenäisen noston niin, että lampaat lähtivät rauhallisesti mutta rivakasti suoraan kohti hakuporttien keskustaa. Ensimmäisen vihellyksen vihelsin vähän ennen portteja, kun lampaat alkoivat liukua vasempaan. Olipas hieno hakukaari ja nosto. Noita Piski on tehnyt kotonakin usein, mutta nyt eka kertaa kisoissa. Kuljetus ohjaajalle meni hyvin, triangelissa oli taas vähän ongelmia, mutta meni paremmin kuin eilen. Jako oli helppo ja häkityksessä sitten itse olin huono ohjaaja enkä ajoissa laittanut koiraa oikeaan paikkaan, jolloin pari lammasta meni hieman ohi häkin suuaukon. Tästä opimme, että pitää keskittyä ihan loppuun asti. Pisteitä tuli seuraavasti: hakukaari 20, nosto 10, kuljetus ohjaajalle 18 (yht. 48), triangeli 17, jako 10, häkki 8. Yhteensä 83 pistettä, joka riitti toiseen sijaan. Tuomarina oli Severi Hirvonen.

Kuljetusta eli sitä triangelia pitää nyt saada sujuvammaksi kisatilanteissa. Hämäännyin jotenkin erilailla toimivista lampaista enkä käskyttänyt niinkuin olisi pitänyt. Täytyy mentaaliharjoitella tätä asiaa, jotta onnistuu seuraavalla kerralla paremmin.

Muitakin hyviä uutisia tuli viikonlopulta. Piskin pentu, Covateco Gambit, loisti näyttelyssä tullen Rotunsa Parhaaksi. En olis ikinä uskonut, että työlinjaisen koiran jälkeläinen voi menestyä näyttelyssä, mutta näköjään niinkin voi käydä. Ei siinä mitään, minun silmään Piski on maailman kaunein koira ja hyvä, jos tuota kauneutta on siirtynyt jälkeläisiinkin. Tosin, rehellisyyden nimissä, taitaa se kauneus kuitenkin olla peräisin pentujen emältä. Vai kuka sitä tietää. Hieno menestys kuitenkin, josta sydämelliset onnittelut Edin kasvattajalle ja omistajalle.

Edi (Covateco Gambit)
Edissä on kyllä tosi paljon isänsä näköä. Komeita poikia siis molemmat :)

Ettan ja Lukan pentu Skippy (Mustan Magian Satu) puolestaan loisti palveluskoirakokeissa. Lajina siis haku ja tuloksena HK1, I-tulos (tottelevaisuus 84, maasto pistettä vaille täydet eli 199). Upea tulos ja ihan hurjan paljon onnea Riikalle ja Pönniselle. Alla pari Riikalta saamaani kuvaa kisoista (kuvaaja Elina Hänninen). Kiitos, että sain kuvat käyttöön.