Ritan pentujen isä Jock menestyi kisoissa

Mosse on kisannut koirineen erittäin vaikeissa kisoissa (Ruotsissa) ja sijoittui hienosti. Erityisesti Jock on tehnyt hyvää työtä. Se oli kolmas molempina kisapäivinä (21. ja 22.7.). Tässä linkki lauantain ja sunnuntain tuloksiin. Mosse kirjoittaa blogissaan seuraavaa:

"Jag tycker det är bra att vi då o då har ganska svåra o lite tröga djur på tävlingarna. Det finns en stor risk att vi bara gynnar o avlar på flankande hundar som bara lyder. Spec då det blir färre o färre som jobbar med sina hundar o vi får mer o mer hobbyvallare Risken är att vi kommer allt för långt från sanningen."

Ja tässä todella vapaa käännös tekstistä:

"Minusta on hyvä, että meillä on silloin tällöin melko vaikeita ja raskaita lampaita kisoissa. On nimittäin olemassa suuri riski, että me suosimme ja kasvatamme flankkaavia koiria, jotka vain tottelevat hienosti. Erityisesti, kun yhä harvempi ja harvempi tekee todellista työtä koiriensa kanssa ja harrastelijapaimentajien joukko vain kasvaa kasvamistaan. Tässä on olemassa riski siihen, että kuljemme aivan liian kauas totuudesta."

Eli pehmeät, helposti ohjattavat koirat näyttävät kyllä hienoilta keveiden ja hyvin paimennettujen lampaiden kanssa, mutta onko noista koirista todelliseen työhön, kun vastassa onkin itsepäisiä ja vahvatahtoisia lampaita? Silloin tarvitaan koiraa, jolla on sisäistä voimaa ja kykyä saada lampaat liikkumaan sekä koiraa, joka osaa käyttää omaa päätään, jotta homma sujuu. Tämän olen huomannut monen monituista kertaa esim. meidän texel-uuhien kanssa, kun meillä on pidetty kursseja. Ihan mikä tahansa koira ei niitä saa liikkeelle ja siksi suosinkin meillä vahvoja koiria, vaikka niiden opettaminen flankkaamaan ja tottelemaan ohjaajan käskyjä ei olekaan yhtä helppoa kuin herkemmän koiran opettaminen on.

Ettan pennut

Pennut voivat paksusti ja ovat alkaneet liikkua huojuvin askelin. Suunnasta on paha sanoa, kun näyttävät yrittävän eteenpäin, mutta lopputuloksena heitetään voltti oikeaan tai vasempaan ja sitten taas noustaan huojuville jaloille. :) Muutamalla pennulla ovat myös silmät alkaneet aueta ja selvästi kuulevat jotain, sillä kun menen pentulaatikolle ja juttelen niille, syntyy porukassa kova vipinä. Vielä on suhteellisen helppoa, mutta kohta on täysi vauhti päällä, kun kaikki alkavat leikkiä keskenään ja hampaiden tultua iskevät ne neulat joka paikkaan. Hampaat tulevat vasta viikolla neljä, joten vielä on armonaikaa.