Pennut luovutusiässä ja vähän kisavuodatusta

Äkkiä se seitsemän viikkoa menee. Eli pennut täyttivät siis tuon maagisen rajan viime lauantaina ja niinpä ensimmäiset sitten lähtivät uusiin koteihinsa, omien isäntien ja emäntien luokse lähtivät Mustan Magian Lad (EskoPertti), Mustan Magian Lash (Pusupoika) ja Mustan Magian Lari (Puolinaama). Ensi viikonloppuna lähtevät sitten molemmat tytöt Lass ja Liza. Loput kolme poikaa, Luumu, Luomu ja Lime jäävätkin sitten tänne meille. Luumusta pitäisi koulia Tapiolle uusi työkoira, Luomusta taas Tapion pojalle Heikille työkoira ja Lime sitten asustaa meillä kunnes se on saanut peruskoulutuksen, jonka jälkeen muuttaa vasta omaan kotiinsa.

Lad ja Lash matkasivat lauantaina minun mukana Rantasalmelle, kun sattumoisin olin sinne menossa kisaamaan Piskin kanssa. Pojat matkasivat kuusi tuntia kestäneen automatkan tosi upeasti. Pääasiassa nukkuen, mitä nyt välillä tietty kippasivat vesikipon nurin, kun kyllähän sitä nyt jotain pientä jäynää pitää keksiä, poikia kun ollaan. Mun poissaollessa Lari sitten lähti omaan kotiinsa. Niin, että pistäkääpäs nyt vähän kuulumisia tännepäin, jotta suruissaan oleva kasvattajatäti kuulee miten lapsukaisilla maailmalla menee.

Rantasalmen kisoista ei jää paljon jälkipolville kerrottavaa. Eli kuten arvata saattaa ei meillä oikein sujunut. Kisan puitteet olivat oikein hienot, rata selkeä ja organisaatio toimi kellon tarkkuudella. II-luokan radalla oli paimennettavina lampaina kolme uuhta ja yksi karitsa. Eivät oikein tahtoneet pysyä kasassa, mutta muutoin liikkuivat oikein hienosti. Piskin kanssa oltiin kuitenkin kolmosluokassa ja siellä saimme paimennettaviksi viisi karitsaa (taisivat olla Dorset-suomenlammas risteytyksiä). Osa karitsoista oli vielä pässejä. Voi hitsin, hitsi, karitsat ja etenkin pässikaritsat on juuri niitä mitä kaikkein eniten inhoan paimentaa. Ne kun tuppaavat olemaan tosi tahmeita liikkumaan, päästävät koiran ihan iholle, jonka jälkeen sinkoavat kaikkiin ilmansuuntiin. Kun ne kokoaa takaisin ne helposti kasaantuvat niin, että päät sojottavat eri suuntiin ja siitä on vaikea lähteä ajamaan eteenpäin. No, tämä on siis mun ja Piskin ongelma, kun en vaan osaa itse ohjata koiraa niin, että tuon haasteen saisin ratkaistua. Toki osaavat ohjaajat, joilla on kokemusta tällaisten lampaiden ajamisesta ja koirat rutinoituneet käsittelemään tuollaisia lampaita, selvittivät radan huomattavasti paremmin kuin me Piskin kanssa. Eipä tässä auta muu kuin mennä peilin eteen katsomaan mitä sieltä näkyy. Sieltä se taitaa kuitenkin löytyä syy siihen miksei homma suju. Eli lisää treeniä, mutta nyt kyllä tarvitsen apua, sillä en itse pysty tätä ongelmaa ratkaisemaan. Onneksi Bobby tulee taas syksyllä niin jospa alkais näkyä valoa tunnelin päässä. Eli pistesaalis oli vaivaiset 48 pistettä.

Sunnuntaille arpaonni oli heittänyt Piskin koko kisan viimeiseksi. Eli lähtövuoro olisi joskus sunnuntai-iltana. Koska tilanne oli se, että mitään hienoa ajoa en pystyisi tässä tilanteessa ajamaan ja näin ollen sijoitus tulisi olemaan varsin heikko, ei ollut mitään järkeä jäädä odottelemaan iltaan lähtövuoroa. Kotona olis sitten joskus pitkälti puolen yön jälkeen ja aamulla ylös klo 5:30 ja Helsinkiin töihin viiden viikon loman jälkeen. Ei vaan jaksa tehdä töitä, jos on niin väsynyt, että pää putoaa näppäimistölle. Toki olisin sinnitellyt, jos olisi mahdollisuuksia jonnekin kymmenen sakkiin, mutta kun ei ollut niin katsoin viisaammaksi lähteä ajoissa ajelemaan kotia kohti. Ja kylläpä tuntui hyvältä ratkaisulta. Olin kotona jo puoli viisi iltapäivästä. Sain pallutella pentuja oikein kunnolla, pistää kaiken valmiiksi töihin lähtöä varten ja vielä mennä ihmisten aikaan nukkumaan (tai olla puoliyö :))

Täällä meillä on sitten kisat 25.8. (kaikki luokat). Kisalampaat tulevat olemaan nuoria, aikuisia uuhia. Radan paikkaa en vielä tiedä. Katsotaan mikä pelto silloin on vapaana. Työntekijöitä otetaan mieluusti vastaan, joten reippaasti vaan puhelin käteen ja soittoa tulemaan, jos vähänkään tuntuu, että voisit olla avuksi.