Terveisiä Ruotsista ja pentuhöpötystä

Taas on ollut varsin tapahtumarikasta aikaa. Viime keskiviikko aamuna lastasin Elisan autoon Villen ja Ritan ja lähdimme Elisan ja Lukan kanssa kohti Ruotsia ja Julie Hillin (ent. Simpson) kurssia. Kurssi pidettiin Lekeberga Gård nimisellä tilalla, jolla olikin varsin mahtavat puitteet kurssin pitoon. Lekebergan kotisivujen infosta voi lukea, että heillä on noin 600 uuhta ja karitsoinnit kolme kertaa vuodessa. Niinpä lampaita sitten olikin ihan kaikkialla.

Ingrid emännöi kurssia hienosti ja laittoi meille kertakaikkisen ihanaa ja maistuvaa ruokaa. Ruoka oli niin hyvää, että Ingridistä olisi ainesta huippuravintolan kokiksi. Meidät oli majoitettu erilliseen taloon, jossa kurssilaiset olivat kahden hengen huoneissa. Talo oli siisti ja tarkoitukseensa varsin hyvin sopiva.

Julie Hill osoittautui todella mukavaksi ja puheliaaksi ihmiseksi, jonka englanti oli selkeää ja helposti ymmärrettävää. Samaa ei voi sanoa minun mongerruksesta, mutta ilmeisesti sain itseni ymmärretyksi, sillä jonkinlaista keskusteluakin käytiin. :) Kurssilla oli kahdeksan koiraa (tai oikeastaan yhdeksän, sillä käytin vuoroni niin, että otin vuorotellen Villen ja Ritan). Sain Julielta hyvät neuvot, jotka hän osasi kertoa niin selkeästi, että neuvoja oli helppo toteuttaa. Itse asiassa Julie puhui ihan samoja asioita kuin kaikki muutkin, Mosse, Gunnel, Bobby Dalziel, Derek Schrimgeour jne., ovat puhuneet. Julie vaan osasi tällä kertaa kertoa asiat, joita en ollut aiemmin kunnolla sisäistänyt, siten, että nyt ymmärsin mistä kaikki nuo aikaisemmatkin tyypit ovat kertoneet. Jo nämä pari treeniä veivät koiria aimo harppauksin eteenpäin ja kotona olen nyt pariin kertaan koettanut toimia Julien neuvojen mukaan ja selkeää edistymistä on nähtävissä. Myös Elisan Luka meni tosi hienosti ja väläytti oikein hyviä pätkiä upeaa paimennusta. Kyllä oli kiva katsoa niin hienoa poikaa, kun samalla ajatteli, että kotona on yhdeksän Lukan jälkeläistä odottamassa pääsyä omiin koteihin ja touhuihin. Toivottavasti lapsista kasvaa vähintään yhtä hienoja kuin isänsä.

Ville seuraa tarkkaavaisena treenien sujumista:


Elisa, Luka ja Ville:



Tässä Julie Hill:



Sillä aikaa kun minä olin Ruotsissa olivat Etta ja pennut Ettan kotona hoidossa. Hoitoreissu meni hienosti. Pennut ovat kasvaneet kovasti ja menevät jo melkoista vauhtia eteenpäin. Silmätkin ovat auki ja näkevät niillä selvästi asioita, joskin nopeasti liikkuvia kohteita eivät vielä pysty hahmottamaan. Ruokaa pennut hotkivat jo varsin reippaasti lautaselta, joskin yhtä paljon taitaa olla jaloissa ja kropassa. Mikä ihme siinä on, että sinne ruoka-astiaan pitää mennä seisomaan kaikilla neljällä jalalla. On ne hassuja. Ulostaminenkin sujuu jo ihan itse. Kakalla käynti on aika hauskan näköistä, kun ovat siinäkin hommassa niin tosissaan että. Ettan omistajat saivat kunnian antaa pennuille S-kirjaimella alkavat nimet. Porukasta löytyykin nyt sitten Sulo, Sisu, Sam, Söpö, Sade, Siru, Salmiakki ... muita en muista ulkoa. Etta on tosi tarkka pennuista eikä vielä halua päästää vieraita ihmisiä niitä lähelle. Hyvä, että huolehtii lapsistaan. Maitoa tulee myös hyvin ja pennut ovatkin varsin pyöreitä ja tyytyväisen oloisia.