Pikkusen päivitystä

On ollu sen verta vauhdikas loma, että ei ole jaksanut istahtaa koneen ääreen päivittelemään tapahtumia. Jospa nyt sitten alkais keräämään ajatuksia kasaan ja miettimään mitä sitä oikein on tullu tehtyä. Lisäilen sitten tarinaan juttua sitä mukaa kun jaksan.

Ensimmäinen lomaviikko meni vauhdilla. Oli paimennuskisojen kisaradan tekoa ja kaikkien puuttuvien tarvikkeiden hankintaa. Lampaita piti siirrellä paikasta toiseen jne. jne. Sunnuntaina 19.7. oli sitten vuorossa tämän kesän toiset Kennelliiton alaiset paimennuskisat. Luokkia oli kaksi eli I- ja II-luokat. II-luokassa oli vielä tässä vaiheessa niukka osanotto, mutta siitä se lähtee. Eli osanottajia II:ssa oli 3, minä, Mico ja Hilska. Mico taisi voittaa Göstan kanssa, Ville oli toinen ja Hilskan Heili jätettiin tylysti kolmanneksi. Yhtään koulutustunnusta ei tullut, joten vielä ei kukaan saanut oikeutta siirtyä kolmosluokkaan. Ykkösluokassa oli paljon osanottajia eli 17 (koko kisaanhan pääsi 20 koirakkoa). Tiukan kisan jälkeen Piilolan Katrin Clever selvisi voittajaksi ja Anki hienosti Smillan kanssa toiseksi. Rita totteli sen verran, että sijoituttiin kolmansiksi. Kaiken kaikkiaan 5 koiraa sai koulutustunnuksen PAIM1 ja näin oikeuden osallistua II-luokkaan. Hyväksyttyjä perusratoja tehtiin 14. Perusradan saa tänä vuonna läpi vähän turhankin helposti, johtuen sääntöihin jääneestä virheestä. Sääntöihin jäi kirjaamatta, että hyväksyttyyn perusrataan vaaditaan, että kaikki osasuoritukset pitää suorittaa hyväksytysti (eli jokaisesta osa-alueesta pitää tulla vähintään 1 piste, jos osa-alue menee nollaksi ei tulevaisuudessa voi saada PPR1 titteliä vaikka pisteet siihen riittäisivätkin. Tämä virhe tullaan siis korjaamaan ensi vuodeksi).

Tuomarina kisoissa oli Päivi Ranta, joka hoiti homman rutiinilla ja rennolla, pohjalaisella tyylillä. Oli kiva, että jokaisen koiran kohdalle oli kirjoitettu myös kommentteja radan suorituksesta. Arvostelulomakkeet ovat ns. itsestään jäljentävää paperia ja sihteeri saa oikein tosissaan painaa kynää, jotta teksti näkyy myös kisaajan saamassa kappaleessa. Tähän pitäisi keksiä joku hyvä ratkaisu. Jos tietotekniikka vielä joskus saadaan toimimaan paremmin, niin ehkäpä tulokset tulevaisuudessa kirjataan tietsikalle suoraan siellä koesuorituksessa ja sitten vaan tulostetaan tarpeellinen määrä papereita. Pitää kehitellä asiaa.

Ilman reippaita ja pyytettömiä avustajia ei kisat ikinä olisi mahdollisia, joten näin blogin välityksellä ihan valtavan paljon kiitoksia kaikille teille, joiden ansiosta kisajärjestelyt toimivat sujuvasti.

Sitten seuraavaan viikkoon (viikko 30). Alkupäivät meni kisaradan purkamiseen ja kisoista toipumiseen. Loppuviikosta ajelin Helsinkiin tai tarkemmin sanoen Espooseen tapaamaan Inki ja Roland Sjösteneitä. Oli mukava nähdä molemmat ja treenata pikkasen yhdessä. Inkin ja Roland ovat tosi sydämellisiä ihmisiä, joiden kanssa on helppo jutella ja viettää aikaa. Inki ja Roland vetivät perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina koulutuksia (jälkeä, hakua, esineruutua, tottista sekä luonnetestistä oli teoriaa ja käytäntöä). Oli kuulema ollut varsin antoisaa oppia.

Perjantai meni hautajaisissa. En tykkää hautajaisista, kun siellä on aina niin synkkää, mutta on tärkeää että tuo rituaali viedään läpi, sillä silloin viimeistään tajuaa elämän lopullisuuden ja jäähyväisten tärkeyden.

Lauantaina sitten vietettiin Matin ja Helmin pentujen eli Helmattien pentupäivää. Tanja oli varannu meille pikkuriikkisen mökin Iso-Valkeen rannalta ja järkkäsi vieläpä hienon ilmankin. Pennut saivat riehua sydämen kyllyydestä ja täytyy sanoa, että miten ihmeessä voi lapset olla niin isänsä näköisiä. Siellä oli kuin olisi Matin kloonit painaneet pitkin mäntykangasta täyttä vauhtia sinne, tänne ja tonne. Paistoimme makkaraa, uimme ja saunoimme sekä kehuimme kilpaa toistemme koiria. :) Kiitos kaikille kivasta päivästä.

Nyt pidän vähän kirjoitustaukoa. Jutut jatkuu myöhemmin.