Mr Dalziel has left the buildning

Vi hade 7 dagar herding clinic här i vårt gård. Instruktör var Bobby Dalzier och han är superbra och duktig instruktör. Jag undrar hans förmåga att hantera alla typ av hundar och kursdeltagarna var så nöjda. Vi har redan bokat han här nästa år och väntar redan nu nya kursen ivrigt. Thank you Bobby for the excellent work you have done here. We are so happy and our dogs are enjoying the good training they have got. We will see next year again.

Eli nyt on sitten takana tosi antoisa ja tehokas, seitsemän päivää kestänyt, paimennuskurssi, jonne olimme saaneet kouluttajaksi Bobby Dalzielin aina Skotlannista asti. Osallistuin itse kurssille kaikkina seitsemänä päivänä siten, että Piski treenas joka päivä, Iita kuutena päivänä ja Ritan kanssa koitin kerran. Halusin keskittyä nuoriin koiriin ja oppia mahdollisimman paljon niiden kouluttamisesta ja suunnitelma osoitautui tosi hyväksi. Kurssilla oli lisäksi toinenkin ihan aloittelijakoira sekä yksi joka sytytettiin, joten nuoren koiran treeniä tuli oikein mukavasti seurattua. Hienoa oli myös se, että nuoriso oli kovin erityyppisiä, joten sain myös ajatuksia erilaisten koirien treenaamiseen. Nyt pitää työstää kaikki opittu omassa päässä ja sitten vaan yrittämään. Iitan kanssa meinaan treenata erikseen maahanmenoa ja siellä pysymistä, sillä Iita on melkoinen bonehead ja helpompi vähän valmistella tulevaa treenaamalla perusjuttuja erikseen (maahanmeno, paikallapysyminen) ja sitten liittää ne mukaan lammastreeniin. Vaikka Iita ei liinasta välittänytkään, meinaan silti laittaa sille pidemmän narunpätkän kaulaan, kun lähden lenkille, jotta tottuu kunnolla liinaan. Kyllä huomaa, että Rita ja Iita on sukulaisia. Samanlaisia jääräpäitä ja kovakalloja molemmat. Toisaalta lohtduttaa, kun Bobby totesi, että nuo luupäät on usein niitä parhaimpia koiria. Nyt kun vaan saan esille ne parhaat puolet. Pikku juttu ;)

Piskillä on intoa kuin pienessä kylässä. Viikon aikana opetin sille flänkin pullistamista ja uuden käskysanan siihen "off". Lisäksi treenattiin, että aina ei tarvii mennä täysillä vaan vähempikin vauhti riittää, jolloin myös ne aivot on paremmin mukana hommassa. Tänään sitten pellolle katsomaan miten homma sujuu minulta, kun olen yksinäni eikä ole sitä tukea ja turvaa siinä heti vieressä kertomassa mitä milloinkin pitää tehdä. Jännää.

Tässä linkit Tanja Vahteran ja Joski Rissasen ottamiin kuviin:
ensimmäinen kuvasetti
toinen kuvasetti

Kurssilaiset käykää katsomassa sitä kurssiblogia, siellä on lisää päivityksiä siitä mitä vinkkejä kurssilla saimme.