Lammastöitä

Eilen illalla kerättiin kaikki karitsat kasaan, eli muutama sata, sillä tarkoitus oli erottaa joukosta viisikymmentä suurinta, jotka lähtee sunnuntaina teuraaksi. Ensimmäinen homma oli elukoitten kerääminen. Karitsat olivat levittäytyneet joka puolelle peltoa ja pistin ekana Villen hakemaan. Villen kanssa ei ole vielä tällaista tehty, joten se oli hieman pihalla miten pitäisi toimia. Se meni hienosti, juuri sopivassa kaaressa ensimmäisen ryhmän taakse ja lähti tuomaan sitä minulle. Yritin saada sen hakemaan lisää silloin, kun se vielä oli 500 m päässä minusta, mutta sitä ei Ville ymmärtänyt. No ei tosin voinutkaan ymmärtää, kun en ole moista opettanut. No, täytyyhän sitä kuitenkin kokeilla :) Menin Villen avuksi ja homma lähti sujumaan. Kun oltiin saatu kaikki kasaan, huusin vielä Matin paikalle, sillä ison lauman liikuttaminen on paljon sujuvampaa useamman koiran avulla. Niin sitten Matti ja Ville saivat yhteistyönä viedä poispäinajona lauman kohti erotteluhäkkiä. Sillä aikaa kun kuljetimme omaa laumaamme, kävi Tapio Tepon kanssa keräämässä vielä yhen porukan kasaan joka piilotteli pusikoiden takana olevalla pellolla. Kun kaikki karitsat sitten olivat koossa, saivat koirat ajaa ne häkkiin.

Sitten alkoikin kovin homma, eli karitsoiden ajaminen ränniin, jotta saimme ne punnittua ja lajiteltua. Tässä hommassa koiralla täytyy olla voimaa, sillä karitsat pistävät hanttiin tosissaan ja osa ei millään menisi ränniin. Osa pässikaritsoista luulee olevansa maailman suurimpia kovanaamoja ja ne koittavat karkottaa koiran pois. Silloin koiran täytyy pysyä lujana ja kertoa, kuka oikein määrää. Teppo on tässä hommassa jo tosi hyvä, samoin Matti. Villelle tämä on sen verran uutta, että olen koko ajan Villen mukana, jotta se oppii miten tässä työtehtävässä toimitaan. Ville näyttää oikein lupaavalta ja ei mene kauaa, kun se selviää hommasta ihan itse.

Koirien avustuksella saimme suht joutusaan kerättyä sen 50 karitsaa, jotka teuraaksi lähtevät. Pienin paino oli 43 kg ja suurimmat olivat lähes 60 kiloisia. Vaa'alta karitsat ohjattiin joko kuljetuskärryyn tai vapauteen. Vielä kun muistais joskus ottaa kameran mukaan, kun mennään hommiin, että sais kuvia näistä oikeista töistä. Ehkä sitten ens kerralla.

Tänään treenasin kaikki neljä koiraa villien lampaiden kanssa. Nyt alkaa jopa Ritalta löytyä hyvin malttia, joten hurjaa edistymistä on tapahtunut. Kuulin eilen hyviä uutisia. Tepon pentu, Punasukan Lotta, paimentaa kuulemma varsin mallikkaasti nuoresta iästään huolimatta. Osaa kerätä vuohet kasaan ja vie ne lypsylle. Myös siirrot laitumelta toiselle sujuvat hyvin. Hieno kuulla, että koirasta on apua. Se mikä on myös tosi hieno homma, on se, ettei yksikään pennuista ole saanut olkanivelen OD:tä, joka siis Tepolla oli kasvuiässä. Vika ei siis näytä periytyvän mitenkään voimakkaasti, ainakaan tässä tapauksessa.

Päivi