Paimennuskilpailujen ihmeellinen maailma

Kyllä taas ei voi kuin ihmetellä näitä Paimennuskilpailujen sääntöviidakoita. Suomessahan kolme tahoa järjestää paimennuskokeita. Nämä tahot ovat Suomen Paimenkoirayhdistys (SPKY) ja Suomen Bordercolliet ja Australian kelpiet ry (SBCAK). Lisäksi uutena tulokkaana on eräänlaiset seurakoirien paimennuskisat, joihin bordercollieilla ja kelpieillä ei ole asiaa. Keskityn nyt kuitenkin noihin kahteen ensinmainittuun ja niistä lähinnä kummankin yhdistyksen mestaruuskilpailuihin:

SPKY: Mestaruudet ratkotaan kolmessa luokassa: Junnumestaruus (I-luokan kisa), Nuorten mestaruus (II-luokan kisa) ja SM-koe (III-luokan vaikeutettu rata).
Junnumestaruuteen voi osallistua, jos koira ei ole kisavuonna kolmea vuotta vanhempi eikä se ole kisannut SPKY tai SBCAK kisoissa II tai III-luokassa. Jos koira on kisannut kumman tahansa yhdistyksen II- tai III-luokassa ei se voi osallistua junnumestaruuksiin vaikka ikänsä puolesta sinne kuuluisikin.
Nuortenmestaruuteen taas vaaditaan, että koira on startannut SPKY kisoissa II-luokassa. Tänne ei taas kelpaa starttaaminen SBCAK:n kakkoluokassa, sillä nyt SBCAK kisaamisella ei olekaan enää merkitystä. Muutoin osallistumiselle ei ole ikärajaa eli vaikka 10 vuotias koira voi osallistua Nuorten mestaruuskisaan, kunhan ei ole startannut III-luokassa (nyt täytyy sanoa, että en tiedä onko tässä taas kuitenkin niin, että jos sattuu olemaan startannut SBCAK kisoissa III-luokassa, niin onko sillä merkitystä vai ei)

Näistä rajoituksista johtuen esim. meidän Iita ei saa osallistua SPKY junnumestaruuskisaan vaikka se ikänsä puolesta kuuluu sinne ja se on startannut SPKY kisoissa ykkösluokassa kerran vuonna 2010. Mutta koska Iita viime vuonna osallistui SBCAK nuortenmestaruuskisaan (jossa oli II-luokan säännöt) niin nyt se ei sitten saa osallistua SPKY junnumestaruuskisaan. Iita ei myöskään saa osallistua SPKY nuortenmestaruuskisaan, sillä Iita ei ole startannut SPKY kisoissa II-luokassa. Nyt tuolla SBCAK kakkosluokan startilla ei sitten olekaan enää mitään merkitystä. Melkoisen harhaanjohtavaa logiikkaa, ei voi muuta sanoa.

Eräskin tuttavani koira ei saa osallistua SPKY nuortenmestaruuskisaan, sillä se on startannut SBCAK kisoissa II-luokassa, mutta SPKY kisoissa vain ykkösluokassa. Ykkösluokan ikärajan takia se ei saa osallistua ykkösluokkaan, tosin ei saisi osallistua vaikka ikäkin olisi oikea, kun koiralla on tuo SBCAK kakkosluokan tulos. Eli näin on kätevästi pelattu muutama koira pois kokonaan mestaruuskisoista, kun ei ole luokkaa mihin ne voisivat osallistua.

Että sillä lailla. SBCAK kisoissa ei oteta lainkaan huomioon SPKY kisojen tuloksia, sillä SBCAK kisat on Kennelliiton alaisia kisoja ja niissä taas ei saa ottaa huomioon tuloksia, jotka on saatu Kennelliittoon kuulumattomien järjestöjen kisoista (SPKY ei siis kuulu Kennelliittoon). Niinpä jokainen SBCAK kisoihin tuleva aloittaa kisaamisen ykkösluokasta (oli sitten mitä tahansa tuloksia SPKY kisoista). Luokissa edetään sitten siten, että kun saa ns. koulutustunnuksen, on oikeus siirtyä seuraavaan luokkaan. Pakko siirtyä on vasta, kun on saanut kolme kertaa ns. ykköstuloksen. Nuorten mestaruuskisoissa koira osallistuu siihen luokkaan missä sillä on kisaoikeus. Nuori koira voi olla vaikka kolmosluokassa, jos se on niin hyvä, että on sinne päässyt. Varsinainen Yhdistysmestaruus kisataan kolmosluokassa ja Nuorten mestaruus taas niin, että ykkösluokan pisteet otetaan huomioon sellaisenaan, kakkosluokan pisteet kerrotaan kertoimella 1,55 ja kolmosluokan tulos kerrotaan kertoimella 1,95. Näin nuorten koirien kanssa ei ole pakko pysytellä alemmissa luokissa vain voidakseen kisata nuortenmestaruuskisassa. Näin sama koira voi olla sekä Yhdistysmestari että Nuorten koirien mestari. Ja niinhän se pitää ollakin, että jos nuori koira on hyvä, se myös voi voittaa kummatkin tittelit. SPKY kisoissa taas on sellainen käytäntö, että välillä SBCAK kisatuloksilla on merkitystä johonkin luokkaan osallistumisessa ja välillä taas ei. ;)

Lisäys aiempaan. SPKY kohtelee jäseniään varsin eriarvoisesti. Toisaalta se julistaa, että SM-kisat, junnu- ja nuortenmestaruuskisat on kauden päätöskisoja. Eli jokaiselle kilpailuluokalle on oma päätöskisansa. Samalla kuitenkin säännöt on muokattu sellaisiksi, että osalla jäsenistä on se tilanne ettei koiralla ole oikeutta kisata missään luokassa. Ei voi kuin ihmetellä, mutta ehkä joku saa tuostakin jotain kiksejä.

Tuloksia

Ihanista ihaninta, olen saanut viestejä hyvistä kisatuloksista ja muuten vaan tarinaa siitä miten ihania pentuja Piski on maailmaan saattanut. Ihan kaikkia en millään muista, joten olkaa taas niin ihania, että laittakaa vaikka tämän viestin kommentteihin niitä tuloksia, joita en nyt muista mainita. Kaikki on kuitenkin huomioitu ja tuntuu niin hienolta kuulla noita tarinoita eri kisasuorituksista.

Tosiaan jokunen muistiin kuitenkin ponnahtaa juuri nyt tätä kirjoittaessa. Esimerkiksi Käämi osallistui VEPEn ALO luokkaan erittäin vaativissa olosuhteissa. Koira ei lannistunut vaikka aallot painoivat sen välillä uppeluksiin vaan teki hommansa niinkuin sen pitikin tehdä. Oli saanut kisan parhaimman suorituksen ja ihan huippupistein eli 99/100. Onnittelut Käämille ja kartturille.

Tuolla aiemmissa kommenteissa oli muutama tulos, mutta nostan ne vielä tähän esille, jotta eivät huku sinne kommentteihin. Eli Piskin tytär Saana on nyt Tottelevaisuusvalio. Hurjasti onnea!

Piskin tytär Liv puolestaan on napannut ekan EVL ykköstuloksen, joten valioituminen on enää kahden ykkösen päässä. Onnea, onnea ja menestystä tuleviin kisoihin.

Piskin poika Viiru on noussut agilityssä kakkosluokkaan (jos oikein lunttasin Kumman blogista).

Piskin tyttö Sumu on myös aloittanut kisauran tokossa ja hienosti ALO ykköstulos. Onnittelut ja tervemenoa Avoimeen luokkaan.

Piskin pentu Nyyti on näyttelytulosta vailla Tottelevaisuusvalio. Onnea ja peukutan, että se tulos sieltä näyttelystä nyt irtoaa.

Nämä tiedot sain bongailtua blogeista, mutta varmasti puuttuu tosi paljon hienoa tuloksia, joten laittakaa tulemaan reippaasti vaan. Kiitos niistä jo etukäteen.

Kisakausi alkaa päättyä, mutta treenit jatkuu

Jospa sitä taas jaksais vähän päivitellä viimeaikojen tapahtumia. Piskistä ei sen enempää, jotta en ala taas parkumaan hullun lailla. Ikävä on kova, mutta pakko tähän on vaan tottua ja suunnata katse tulevaisuuteen.

Elokuun lopulla (25.8.) pidettiin meillä paimennuskisat. Tälle vuodelle otin järjestettäväksi vain yhdet kisat, kun on niin paljon muuta puuhaa ettei vaan jaksa enempää tehdä. Iso kiitos kaikille teille, jotka tulitte auttamaan. Ilman teidän panosta ei näitäkään kisoja olisi järjestetty. Viikko ennen kisaa valittiin lampaat koetta varten. Otin isosta laumasta nuoria uuhia (noin 2-4 vuotiaita), jotka ovat tottuneet paimentamiseen, mutta eivät ole olleet kurssilampaina, eivätkä siten ole leipääntyneet koko paimennus hommaan. Lisäksi tavoite oli, että lampaat eivät pyri automaattisesti ihmisen lähelle vaan kunnioittavat ihmistä siinä kuin koiraakin. Aiemmin olen ottanut niin paljon lampaita, että ne ovat menneet radan vain kerran, mutta tällä kertaa otin vähemmän ja sen vuoksi ne menivät kisaradan kahteen kertaan. Lampaita paimennettiin ennen kisaa pienissä ryhmissä rauhallisten ja varmojen koirien kanssa, jotta lampailla olisi varmasti luottavainen suhde koiriin ja saisimme blokattua pois kaikki turhan säikyt tai muuten tollot yksilöt. Muutama hankala tapaus poistettiinkin joukosta ja jäljelle jäi sitten ryhmä, joka kulki koiran viemänä kevyesti ja turhia hermostumatta juuri sinne minne koira niitä vei. Eli tärkein urakka oli sitä myöten selvä.

Kisassa oli kaikki luokat, joten pelto valittiin sen mukaan, että sinne mahtui helposti kolmosluokankin rata. Kolmosluokan haku oli 300 m, kakkosluokan 200 m ja ykkösluokan 100 m. Kuljetusmatka oli yhteensä 300 m. Lampaat tuotiin tolpalle mönkijän perässä vedettävällä kärryllä ja ne vietiin suorituksen jälkeen poistovarikolle, joka oli näkymättömissä kallion takana. Kiitos radanrakentajille avusta. Saimme hyvän radan pystyyn.

Haikein tunnelmin starttasin kolmosluokassa, kun paras koirani oli poissa lähtölistalta. Eikä tuntunut yhtään helpommalta, kun tolpalla seistessä kuulin sanatarkkaan kaikki yleisön päivittelyt siitä, miten kauheaa, kun Piski oli jäänyt traktorin peräkärryn alle. Tippa tuli silmään ja sain kerätä kaikki voimani, jotta pystyin keskittymään radalla kulkevan koirani suoritukseen. Villellä meni ihan päin sitä itseään. Ei ottanut mun käskyjä ollenkaan ja ajo oli sitten sen mukaista. Pisteitä ei paljoa herunut (eikä kyllä pitänytkään sillä suorituksella) ja niinpä jäimmekin ilman tulosta. Rita oli ontunut edellisviikolla ja vielä aamulla ajattelin jättää sen pois säästääkseni jalkaa, mutta koska Rita näytti kulkevan ok niin päätin sitten koittaa kuitenkin. Tämä oli Ritan ensimmäinen startti kolmosluokassa. Aloitin sen treenaamisen parin vuoden tauon jälkeen heinäkuun puolessa välissä saatuani Bobbylta hyvät neuvot miten toimia Ritan kaltaisen kovapäisen koiran kanssa. Ei ihan kamalan huonosti mennyt, saatiin hikinen tulos ja mikä parasta Voitto! ;) Ha, haa, oli helppo voittaa, kun ei tarvinnut kuin tuloksen, haastajia kun ei ollut.

Ykkösluokassa starttasi sitten Iita. Iitan kehitys Bobbyn kurssin jälkeen on ollut tosi nousujohteista, mutta ihan vielä se ei ole valmis tekemään koko kisasuoritusta kontrolloidusti ja maltilla. Alku lähti hyvin, mutta sitten alkoi mopo keulia ja sain tehdä tosissani töitä, jotta likka pysyi edes jollakin tavalla nahoissaan. Taistelin kuitenkin radan läpi ja saatiin peräti 82 pistettä, PAIM1 ja PPR1. Eli menolippu kakkosluokkaan tienattu, mutta empä taida ihan vielä siellä startata.

Kisat menivät muutenkin mukavasti. Lampaat käyttäytyivät tosi hienosti, menivät juuri sinne minne koira vei. Jos koira painosti niitä liikaa menivät vauhdilla, mutta heti kun koira hellitti painetta, rauhoittuvat. Jos koira ei peittänyt vetopaikoissa kunnolla, käyttivät lampaat tilaisuuden hyväksi ja yrittivät poistua paikalta, mutta heti kun koira meni kunnolla eteen pysähtyivät. Häkityksessä eivät kävelleet ilmaiseksi häkkiin vaan ne joutui ihan oikeasti häkittämään. Jaot oli helppoja, jos ohjaaja ei itse töpeksinyt.

Seuraava kisa olikin sitten 2.9. Somerolla Klossnereitten tilalla. Kyseessä oli SBCAK mestaruuskisa, johon sai jäsenten ilmoittautumisten jälkeen tulla muitakin normaalikisaajia niin paljon, kun tilaa kokeessa oli. Villen kanssa en ole enää kauheasti ajatuksella treenannut ja sen kyllä huomasi. Kuunteli vielä vähemmän kuin meidän kokeissa ja niinpä keskeytin, kun en vaan enää jaksanut tapella siitä mennäänkö sinne minne vihellän. Ville vaan on niin Ville ;) No, Ville oli jo siirretty eläkkeelle, mutta tulipahan kuitenin startattua sen kanssa vastoin aiempää päätöstä. Nyt päätös saa pitää, eli Ville on tästä eteenpäin kurssikoira, jonka tehtävä on auttaa kun kouluttelen omia nuoria koiria tai muiden koiria.

Ritan kanssa startattiin nyt sitten sen toisessa kolmosen kisassa. Lisäjännitystä Ritan ja Iitan startteihin toi se, että oltiin vieraassa paikassa ja aivan erilaisilla lampailla kuin mihin koirani ovat tottuneet. Lampaat kulkivat kevyesti ja sinne minne koira niitä vei. Lähtivät helposti livohkaan, jos tilaisuus tuli, mutta jos koira piti ne hyvin hallinnassa niin niillä pystyi kyllä ajamaan oikein kelpo ratoja. Ritan kanssa ongelmat olivat lähinnä se, että minulla ei pelisilmä oikein toiminut nyt, kun olin tekemisissä niin erityyppisten lampaiden kanssa kuin mihin olen tottunut ja lisäksi tietty, koira ei ottanut käskyjä puhtaasti, joka aiheutti juurikin niitä virheitä, joita sitten kovasti yritin paikata. Pisteitä tuli sen verran vähän, että ei tällä kertaa tulosta.

Iita starttasi ykkösluokassa ja tiesin jo etukäteen, että helppoa ei tule olemaan. Vieras paikka ja erilaiset lampaat kuin meillä tulisivat kiihdyttämään muutenkin kiihkeän Iitan liian vauhdikkaaseen menoon ja senhän tietää mitä siitä seuraa. Alku meni hyvin, mutta sen jälkeen sain tehdä tosissani töitä, jotta homma pysyi kasassa. Saimme kuitenkin pidettyä lampaat pellolla ja radan läpi. Pisteet tosin riittivät vain 12. sijaan. Lisää vaan harjoitusta niin minulle kuin Iitalle ja kyllä tämä homma sitten lähtee sujumaan. Työn alla on nyt rauhalliset flänkit, jotka yllättäen ovat alkaneet jo treeneissä sujumaan. Vielä, kun saa siirrettyä tämän kisasuoritukseen niin eiköhän pisteitäkin ala tulla hiukka enempi. Kaiken kaikkiaan hyvin järjestetyt Yhdistysmestaruus kisat, joissa oli mukava tunnelma.

Seuraava ja kauden viimeinen kisa on sitten SPKY junnukisa, johon Iita osallistuu. Piskin kanssa piti mennä SM-kisaan, mutta se nyt sitten jäi. Rita ei ole vielä valmis sinne, ehkä ensi vuonna. Ville jää eläkkeelle ja toimii ainoastaan apukoirana.

Lokakuun odotetuin tapahtuma onkin sitten 10 päivän paimennuskurssi täällä meillä. Kouluttajana taas Bobby, joka ei esittelyjä kaipaa. Kesän 10 päivän kurssi oli ihan huipputapahtuma, mukavia kurssilaisia ja paras mahdollinen kouluttaja (Bobby siis), joten samaa odotetaan tältä lokakuun kurssiltakin. Ei vaan millään malttais odottaa ajan kulumista.



Pennut kasvaa hurjaa vauhtia. Luumu ja Laku (ent. Hannu) ovat jo kovasti kiinnostuneita lampaista. Täplä vielä miettii asiaa. Eipä vielä mikään kiire ole, sillä nuo ovat vasta 14 viikkoa vanhoja. Aikamoisia riiviöitä kuitenkin ovat. Kaiken syövät mitä eteen tulee. Just yks päivä piti antaa 32 hiilitablettia Luumulle, kun epäilin sen syöneen Myrkkyvyöseitikki nimistä sientä. Onneksi taisi kuitenkin olla joku muu sieni, kun ei tullut mitään myrkytysoireita. Mut kyllä ne vielä jotain keksii. On ne vaan sellainen huligaanijoukko.

TVA Mustan Magian Power Zack

Kylläpäs tuli hienoja uutisia. Pia kävi Zackin kanssa näyttelyssä ja sai sen tarvittavan keltaisen nauhan, jotta nyt Zack on virallisesti TOTTELEVAISUUSVALIO!

Hurjasti onnea hienolle Zackille ja taitavalle ohjaajalle Pialle, joka on upeasti kouluttanut Zackista niin loistavan koiran.

Sorry Pia, mulla ei ollu parempaa kuvaa Zackista. Mut kuvan laadusta viis. Koira on huippuhieno.

Muitakin hyviä uutisia on tullut lähiaikoina. Piskin pennut menestyy maailmalla vaikka missä lajeissa. Käämi on kunnostautunut vesipelastuksessa. Soveltuvuuskoe läpi täysin pistein ja pian sen jälkeen vepen alokasluokasta ykköstulos lähes täysin pistein. Upeeta. Hurjasti onnea.

Muitakin hienoja tuloksia on tullut, mutta kun olen niin hajamielinen, että en muistanut kirjata niitä ylös niin nyt kun pitäis tänne kirjoittaa en vaan muista. Ihan hirveesti anteeksi että mulla on niin laho pää. Olisin äärimmäisen iloinen, jos vaikka kommentoisitte tätä viestiä ja kertoisitte niitä tuloksia, jotta kaikki muutkin pääsisivät iloitsemaan hyvästä menestyksestänne. Niin ja mun pitäis syksyn kennelpäivillä niitä mukejakin jakaa, mutta miten jaan, kun en muista kuka on mitäkin tuloksia saanut. Hemmetin laho pää mulla.