Kisakuulumisia Ruotsista

Villen ja Ritan sisarukset ovat kisanneet hyvällä menestyksellä. Villen veli ja sisko nappasivat peräti kaksoisvoitoin Muskön kisoissa 23.9. (Tulokset). Ritan sisko Red Zoe on myös sijoittunut hienosti toiseksi Mariestadissa 23.9. pidetyissä kisoissa (Tulokset).

Paimennuksen EM-kisat puolestaan on pidetty jo viikko sitten Norjassa. Siellä voittoon nousi hienosti Karin Söderberg Ruotsista, Lotus koiransa kanssa. Suomalaisilla ei tällä kertaa ollut mainittavaa menestystä. Ruotsilla on jo kaksi Euroopan Mestaria, joten ei voi kuin todeta, että heillä osaaminen on varsin korkealla. Mossehan voitti tuon himoitun tittelin aiemmin koirallaan Fleet. Hauska yhteensattuma on se, että molemmat Euroopan Mestarit, Fleet ja Lotus, ovat olleet täällä meilläkin. Muistan kun Mosse ensimmäistä kertaa kävi meillä kouluttamassa. Hänellä oli silloin mukanaan Fleet (joka ei vielä tuolloin ollut voittanut EM-titteliä). Lisäksi Mossen matkaseurana oli Karin Lotuksen kanssa. Fleet ja Lotus näyttivät meille kurssilaisille sellaista paimennusta, että jo tuolloin haukottiin henkeä, niin upean näköistä työtä koirat tekivät. En yhtään ihmettele, että molemmat koirat ovat nouseet euroopan huippukoiriksi.

Matin lapsukaiset vierailulla

Eilen käväisivät Matin lapsukaiset viimeisimmästä pentueesta kylässä. Ikää veijareilla on suunnilleen 9 kk, joten aika lapsia vielä ovat. Kyseessä oli siis Tending kennelin pentupäivät J-pennuille. Paikalle olivat saapuneet Numa, Into, Viljo ja Troya. Aamupäivä meni erilaisia tottelevaisuusliikkeitä suorittaessa ja kylläpä olivat lapsukaiset taitavia. Hienoa työtä ovat ohjaajat tehneet pentujensa kanssa. Kasvattaja, Riitta, opasti ja neuvoi ja hyviä vinkkejä satelikin oikein tosi paljon.

Hernekeiton ja pannukakun jälkeen lähdettiin sitten lampaiden luo katsomaan mitenkäs paimennuksen alkeet sujuu. Kaikki lapsukaiset olivat innostuneita lampaista ja halusivat mennä tasapainottamaan lampaita ohjaajalle. Sytyttämistä tarvitaan vielä lisää, jotta varsinainen koulutus voidaan aloittaa, mutta jo nyt oli näkyvissä monia hienoja pätkiä, joilloin koirat lukivat lampaiden aikeita hyvin ja osasivat vaistomaisesti toimia oikein. Kaikilla pennuilla oli hyvä asenne lampaisiin ja oli hieno nähdä miten häntä pystyssä, puoliksi leikkien alkanut suoritus muuttui muutamassa minuutissa häntä alhaalla keskittyneesti toimivaan työskentelyyn. Muutama sytyttelysessio vielä tänä syksynä ja ensi keväänä sitten voi aloittaa harjoittelemaan kunnolla, kun ikää ja järkeä on mukavasti tullut talven aikana lisää.

Pistin kameran akut latautumaan ja tarkoitus oli ottaa kuvia lapsukaisista. No, siellä ne akut latautuu vieläkin eikä yhtään kuvaa tullut otettua. :) Mä olen kyllä toivoton ton kuvaamisen kanssa...

Syksytarinoita

Syksy on tullut Kiikalaankin. Puiden lehdet on keltaisia, punaisia ja kertakaikkisen upeita. Ilma on mukavan raikas ja pienet sateet välissä ei haittaa, kun kaikki puinnitkin saatiin tehtyä ennen sateita.

Kaikki siitoslampaat ovat jo sisällä. Ulkona tallustelee enää teuraaksi meneviä karitsoita. Niistä lähteekin sunnuntaina viimeiselle reissulle 80 ja parikymmentä jääpi odottelemaan vielä hetkeksi aikaa, että elopainoa kertyy vähän lisää. Niillä sitten treenailen siihen asti kunnes tulee lumi tai kunnes joutuvat viimeiselle matkalleen.

Kävin eilen Heurekassa kuuntelemassa maailmankuulun eläintenkouluttaja, Bob Baileyn, luentoa. Kyllä oli antoisa luento. Näki ja kuuli, että miehellä on valtava kokemus takanaan. Bobilla oli paljon videomateriaalia, josta näimme kuinka esimerkiksi kanoille oli opetettu mitä ihmeellisempiä temppuja. Bob on edesmenneen vaimonsa Marianin kanssa kouluttanut eläimiä mitä ihmeellisimpiin tehtäviin. Erilaisiin sotilastoimiin, esiintymään näytöksissä, avustamaan ihmisiä jne. jne. Googlettamalla löytyy paljon tietoa tästä loistavasta kouluttajasta. Tässä muutama esimerkki: esim.1, esim2 ja esim3.

Ensi lauantaina onkin sitten täällä Kiikalassa Matin pentujen pentupäivät ja viikon päästä siitä, 6.10. pidetään puolestaan Ettan ja Ritan pentujen pentupäivät. Mielenkiintoista nähdä kaikki viikarit ja erittäin mielenkiintoista on nähdä mitä tykkäävät lampaista.

Perusratoja ja pentukuulumisia

Jippii! Villen pentu Jack on suorittanut Paimennuksen perusradan hyväksytysti. Ensimmäinen Villen pentusista, joka on päässyt noin pitkälle. Toki Jackin kanssa on jo kisattu paimennuskisoissa ja kovasti on poika oppinut paimentamisen saloista. Kovasti auttaa tietty se, että Jackilla on yksi Suomen parhaista ohjaajista kouluttajanaan, joten siinä mielessä poika on päässyt huippuoppiin. Näin tänään Tammisaaressa Jackin ja siitä on kasvanut oikein komea ja iso poika. Myös Villen tytär oli paikalla ja komia likka oli siitäkin tullut.

Tammisaaressa olin taas sen takia, että lähdin katsomaan kolmen Jack-Liz pentueen pennun perusratasuorituksia (tarkennuksena sen verran, että edellisessä kappaleessa mainittu Jack on Suomessa asuvien, Villen ja Majn pentu, kun taas tämä Jack-Liz pentueen isukki Jack on Mossen Brittein saarilta tuoma paimenkoira, joka asuu ja vaikuttaa Ruotsissa). Mitään pentuja nuo Jackin ja Lizin pikku vauvat eivät enää ole, mutta edelleen kyllä nuorukaisia, sillä ikää on sellaiset 1 v 8 kk (jos oikein muistan). Mossehan kysyi minulta joskus aikaa sitten, että olisiko Suomessa kiinnostusta ostaa kokonainen pentue hyviä pentuja hyvistä, paimentavista vanhemmista ja lupasin silloin auttaa uusien kotien hankinnassa. Ilmeisen hyvin tämä yhteistyö sujui sillä tulokset ovat olleet varsin lupaavia. Tänään siis Tammisaaressa kolme pentueen pentua suoritti perusradat hyväksytysti. Onnea Anki ja Nisse (CMM's Ed), Mico ja Gösta (CMM's Jackson) sekä Elisa ja Pimu (CMM's Pimu). Lisäksi pentujen velipoika Jake (CMM's Jake) on suorittanut aiemmin perusradan, joten yhtä enää puuttuu. Tais tulla ihan pikkasen paineita Katjalle Jehun (CMM's Jackpott) kanssa :) Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä löytyy pentueen terveystiedot ja sukutaulu.

Ettan ja Ritan pennuille kuuluu hyvää. Ovat kovasti kasvaneet ja oppineet jo vaikka mitä. Lähiaikoina pidetään pentupäivät ja toivottavasti mahdollisimman moni pääsee paikalle lampaita ihmettelemään ja tervehtimään sisaruksiaan. Tässä muutamia kuvia pikku vauvoista

Ensin Rilla (Mustan Magian Satu)



Sitten Vissla (Mustan Magian Salmiakki)



Ja sitten vielä Tex (Mustan Magian Sulo)



Lisää kuulumisia ja kuvia saapi mieluusti lähetellä ja vaikka tuo kotisivujen keskustelufoorumi on vähän takkuillut viime aikoina, kannattaa sinnekin laitella kuulumisia.

Keskustelufoorumi "tökkii"

Harmittavasti tuo minun sivujen keskustelufoorumi on ollut koko päivän epäkunnossa. En tiedä missä vika. Ilmeisesti palveluntarjoajalla on jotain ongelmia. Ei auta kuin odotella, että saavat vian korjattua ja päästään taas vaihtamaan kuulumisia sitä kautta.

Ettan ja Ritan pentujen omistajat ovatkin laittaneet mukavasti kuulumisia pennuistaan. On hienoa kuulla, että reippaita ja vauhdikkaita tyyppejä on nyt vähän siellä sun täällä. Kun en tiedä koska tuo keskustelufoorumi taas toimii, niin tätä kautta muistuttelen, että Ritan pennuilla alkais olla matokuurin aika ja sen jälkeen pitäis mennä ottamaan se toinen rokotus. Itse laitatan koiralle toisen rokotuksen ilman rabiesta ja haen rabieksen sitten vasta viikon päästä. Tämä ihan sen takia, että ei tule niin kauheasti rokotuksia yhteen syssyyn. Mitään tieteellistä todistusaineistoa ei ole, mutta "mutu" tuntuma on osoittanut, että rabies vasta-aineet nousee paremmin, kun se annetaan erillisenä muista rokotuksista.

Villen kanssa olen yrittänyt nyt pentujen lähdön jälkeen vähän treenailla. Enempää ei työpäivän jälkeen ehdi, kun tulee pimeä. Ville on tehnyt tosi hienoja hakuja 500 m päästä, joissa se on ottanut tosi hyvin vastaan mun oikea ja vasen vihellykset. Vitsit, että tuntuu hienolta. Myös poispäinajoa ollaan menty ristiin rastiin pitkin peltoa ja sekin sujuu pääasiassa tosi hyvin. On niin hieno fiilis, kun homma alkaa sujua. Loppuviikosta sitten Ritakin pääsee paimentamaan. Muutaman kerran on otettu pentujen jälkeen ja selvästi pentuloma on vähän saanut Ritan omapäisemmäksi. No, eiköhän se yhteinen sävel pian löydy, kun alan harjoitella likan kanssa vähän useammin ja määrätietoisemmin.

Pennut on kaikki maailmalla

Tänään talo hiljeni totaalisesti. Viimeinenkin pentu, Sulo, lähti uuteen kotiinsa. Sulo on ollut tosi reipas, vaikka joutui odottelemaan viimeiset päivät ilman pentuesisaruksiaan. Niinpä, Sulo sitten saikin vähän etuoikeuksia ja sai riekkua ympäri huushollia ja poika kyllä selvästi nautti kaikesta ympärillään olevasta mielenkiintoisesta. Tietty maailmaan tutustutaan maistellen, joten pieniä hampaan jälkiä löytyy vähän sieltä sun täältä. Olen kauhean tyytyväinen, että kaikki sekä Ritan että Ettan lapsukaiset saivat oikein mukavat uudet omistajat ja hyvin on lähtenyt arki sujumaan uusissa kodeissa. Kunhan pennut hieman kasvaa, pidetään pentupäivät ja tutustutaan toisiin pennunomistajiin sekä tietysti käydään ihmettelemässä lampaita.

Minulle tämä kesä oli ns. "pentukesä". Rita ja Etta päättivät tehdä pennut peräkanaa ja kaiken lisäksi niin, että kun Ritan pennut lähtivät lauantaina uusiin koteihin, synnytti Etta sitten heti seuraavana päivänä yhdeksän uutta viikaria. Eli tuntuu ihan oudolta kun 15 viikon penturumban jälkeen yhtäkkiä ei tarvitsekaan siivota pissoja ja kakkoja tai olla koko ajan laittamassa ruokaa pentujen nenän eteen. Aika rankkaa tällainen rupeama on, mutta samalla myös tosi antoisaa. Ilman Ettan pentujen isän omistajaa, Elisaa, en varmaan olis selvinnyt koko urakasta. Elisa kävi päivisin ruokkimassa pennut ja hoitamassa ne muutenkin, kun minun oli pakko mennä töihin, sillä 15 viikkoa ei lomaa voi millään pitää. Valtavan suureksi avuksi oli myös Ettan omistaja, Pirjo, joka tuli kaikkein pahimman hässäkän ajaksi auttamaan muutamaksi päiväksi. Niin ja sainhan pitää muutaman päivän loman tässä välissä, kun Pirjo perheineen otti pennut hoitoon siksi aikaa, kun kävin Ruotsissa Julie Hillin kurssilla. Ihanaa, että näin avuliaita ja hienoja ihmisiä on olemassa. Kiitos ihan täydestä sydämestä teille Elisa, Pirjo ja Pirjon perhe (Rosa, Fanni ja Terho).

Nyt henkäistään muutama päivä ja sen jälkeen sitten ruvetaan ihmettelemään mitä ympäröivässä maailmassa on tapahtunut. Villen kanssa ajattelin lähteä Ruotsiin kisaamaan, tosin voi mennä aika myöhäiseen syksyyn. Paimennuksen SM-kisat jätän väliin. Ville kyllä kulkee jo kolmosen rataa, mutta koska SPKY:n kauden päätöskisoihin I- ja II-luokassa on rajoitus, en voisi ottaa esim. Ritaa mukaan kisaamaan. Ritan kanssa olin ajatellut osallistua Junior-SM kisaan, mutta sellaistahan ei enää järjestetä. No, tämä vuosi jää kisojen kannalta vähille. Täytyy sitten panostaa paremmin ensi vuoteen.

Nyt sitten odottelen kovasti kuulumisia Ritan ja Ettan lapsosista, joten olkaapa ahkeria ja laittakaa viestiä tulemaan miten teillä sujuu.

Pentuhuone hiljenee

Nyt oli sitten se päivä, kun pennut saivat lähteä maailmalle. Samalla kun on haikea olo on iloinen olo siitä, että vauvelit pääsivät hyviin koteihin. Eli tänään suureen maailmaan lähtivät: Sade, Sumu, Salmiakki, Satu, Sisu ja Sam. Aivan oikein, Sumullekin löytyi oikein mukava koti, vaikka tuolla kotisivujen etusivulla vielä lukeekin, että se on vailla kotia (en saanut päivitystä onnistumaan, joten yritän huomenna uudelleen). Vielä vähäksi aikaa omaan kotiin lähtöä jäivät odottelemaan Söpö, Siru ja Sulo. Vähän ovat ihmeissään siitä, kun tappelukaverit vähenivät aika radikaalisti.

Pentuprojektin aikana en ole ehtinyt tekemään yhtään mitään muuta. Äsken kävin katsomassa SVAKin sivuilta, että Gunnel on pärjännyt hienosti koiriensa kanssa paimennuskisoissa. Oikein kovasti onnea, grattis (joitain tuloksia tässä) Samoissa kisoissa Ritan pentujen isä, Jock, on myös onnistunut hienosti, kuten Mosse muidenkin koiriensa kanssa. Piski pääsi tänään katsomaan lampaita ja poika oli oikein innoissaan ja väläytteli jo hienoa tyyliä lähestyessään lampaita. Nyt Piski saa taas kasvaa lisää ja vielä koitetaan paimennella vähän ennenkuin lampaat otetaan talveksi sisälle.