Kotikone hajalla

Meiltä hajosi kotikone. Joku virus änkesi sinne ja häiriköi nyt urakalla. Kone on korjattavana, enkä sen vuoksi pääse päivittelemään kotisivuja tai lukeamaan sähköposteja. Eli jos on jotain asiaa, kannattaa soittaa.

Avantouintia

Tänään oli sitten hyinen päivä. Tapio nimittäin osallistui siskonsa kanssa Kokkilassa järjestettyihin avantouinti kilpailuihin. Ilmahan oli vuodenaikaan nähden lämmin, sillä lämpöä oli kuutisen astetta. Tosi pureva tuuli ja tihkusade teki ilmasta hyytävän kylmän ja avantouimareilla oli sikäli huonoa tuuria, että joutuivat pulikoimaan vastatuuleen. Matka oli 25 metriä ja mukana oli kisaajia vauvasta vaariin. Tapio paineli kylmässä vedessä hyvää vauhtia sijoittuen ikäluokassaan toiseksi. Tapion sisko, Anne, osallistui näihin kisoihin ensimmäistä kertaa ja hänkin meni sellaista vauhtia, että sijoittui ikäluokassaan toiseksi. Näin sitten matkasi kaksi hopeamitalistia onnellisina kotia kohti.

Minä en tuota kylmää uitia harrasta ja hattua nostan noille sankareille, jotka tosiaan pystyvät sen kastautumisen lisäksi vielä uimaankin jääkylmässä vedessä. Eli isot onnittelut sekä Tapiolle että Annelle.

Joulun odotusta

Lunta ei sitten vaan näköjään Jouluksi tule. Toisaalta kivaa, toisaalta tyhmää. Tyhmää se, että on pimeetä ja koirat on kurasia. Kivaa taas se, että ei tarvii palella ja pääsen vähän treenaamaan Piskin kanssa.

Minä olen kovasti tehnyt töitä tuon tietokoneen ääreessä, jotta sais kaikki auki olevat hommat Jouluksi tehtyä. Tapio on puolestaan urakoinut sorkkien leikkuussa. Pässien sorkat enää leikkaamatta.

Tänään oli aavistuksen valoisampaa, joten otin kameran esille, mutta vielä tarvittaisiin paljon valoa, jotta kuvista tulis hienoja. Tässä muutamia tän päivän otoksia.

Ensin pari kuvaa Piskistä



Sitten Rita (Piskin äiti)


Sitten yhden siitospässimme utelias katse


Lopuksi vielä kuva nuorille koirille tarkoitetusta treeniaitauksesta

Piski paimentamassa

Rakensin ihan tosi, tosi, ison pyöreän häkin lampolan taakse ja otin sinne vajaa kymmenen uuhta. Sitten hain Piskin ja ajattelin, että katsotaanpas vähän minkälainen epeli pojasta alkaa kehkeytyä. Tuolla lenkillä ollessa se jo on alkanut näyttää varsin hienolta paimenelta, kun paimentaa toisia koiria, pääasiassa Villeä. Siispä rohkeasti vaan aitaukseen. Laitoin Piskille pitkän narun varuiksi, jos alkaa tulla liikaa vauhtia niin saan sen sitten jotenkin kiinnikin. Mutta siis Vau!, olin aivan onnesta soikeena, kun Piskipä toimi todella hienosti. Kiersi erittäin itsevarmasti ja päättäväisesti lampaiden taakse. Tasapainotteli niitä minulle kun kiersin lampaita ympäri ja osasi vaihtaa suuntaa, kun itse lähdin kävelemään toiseen suuntaan. Muutaman askeleen kuljetuskin kohti minua meni tosi hienosti ja kun yksi uuhista alkoi tuijottaa Piskiä, tuijotti Piski tuimana takaisin eikä epäröinyt hiukkaakaan. Kun uuhi sitten kääntyi, jatkoi Piski paimentamista tosi keskittyneenä ja määrätietoisena. Yritin vähän hätistää lampaita leviämään, mutta Piski palautti ne välittömästi kasaan. Koko ajan se työskenteli matalana ja häntä alhaalla, joka kertoi suuresta keskittymisestä. Pikku mies oli aika uskomattoman lupaavan oloinen. Näyttää siltä, että tuli valittua isukiksi juuri oikeanlainen uros, joka sopi hyvin Ritalle. Piskistä on kyllä tulossa tosi hyvä koira Tapiolle työkoiraksi. Loppuviikosta otetaan sitten seuraava harjoitus.

Valokuvaamista

Synkkää on edelleen ja olen kovasti odottanut, että tulis vähän aurinko esille ja pääsis ulos treenaamaan kuvaamista. Eipä vaan toive näytä toteutuvan. Tänään sitten vähän treenasin sisällä ja täytyy sanoa, että en kertakaikkiaan osaa ottaa hyvää sisäkuvaa ilman salamavaloa, vaikka kuinka teen noita säätöjä. Kuvat tärähtää tosi herkästi ja niistä tulee suttusen näkösiä. Tarkennuksen kanssa on myös vielä opettelemista. Tuossa mun kamerassa on useita tarkennuspisteitä ja pitäs vielä oppia niitä hallitsemaan, jotta sais hyviä kuvia. Tässä yksi kuva, automaattitoiminnolla ja salaman kanssa. Muuten olis aika kiva, mutta tuo tarkennus meni näköjään vähän liian taakse. No, ei muuta kuin lisää treeniä.

Joulukiireitä

Sen verran kiireistä on tämä joulunalusaika, että koirien kanssa ei ole ehtinyt mitään ihmeellistä puuhata. Töissä on kovasti hommia ja kun sitten ilta saapuu ja samalla säkkipimeys, ei kauheasti houkuta lenkille lähtö tuonne säkkipimeään metsään. Ollaankin keskitytty hiirien pyydystämiseen ja minä olen kutonut uusia mattoja kangaspuillani.

Tapio on urakoinut lampolassa ja kaikki lampaat on nyt keritty. Kyllä ne näyttää hienoilta, kun köllöttelevät paksulla olkipatjallaan ja märehtivät tyytyväisinä. Nyt sitten vaan odotellaan, että vatsat pyöristyy ja keväällä sitten alkaa niitä pikku karitsoita putkahtaa maailmaan.

Kuulin myös huonoja uutisia. Ritan pentu Loitsu (MM Prikke) on loukannut itsensä tosi pahasti. Takajalasta on mennyt jänne siitä kintereen yläpuolelta kokonaan poikki. Loitsu on leikattu ja nyt vaan odotellaan tosi jännittynein mielin miten paraneminen lähtee sujumaan. Agility-uran voi kuulema kuitenkin unohtaa. Tosi, tosi ikävää ja harmillista. Koita Oona jaksaa, sillä on varmasti tosi rankkaa yrittää pitää noin nuorta pentua aloillaan ja vielä niin pitkään, että jalka saisi parantua rauhassa. Nämä on aina niitä tilanteita, joita ei toivoisi kenenkään joutuvan kokemaan, mutta minkäs teet. Koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua, eikä sitä mitenkään voi kaikkeen varautua. Jaksamista Oonalle.

Hienoja uutisia

Kylläpä tänään tuli hienoja uutisia. Matin tytär Numa (Tending Joy) aloitti tänään tokouransa tosi upeasti. 196 pistettä alokasluokasta ja luokkavoitto. Ikää Numalla ei vielä ole yhtä vuotta (synt. 21.12.2006), joten aika upea saavutus noin nuorella iällä. Iskä Matti on kovin ylpiä tyttärestään ja vielä ylpiämpi on sitten tämä kaksijalkainen täällä näppäimistön takana.

Eilen kokeilin vähän paimentaa Piskin kanssa lampolan karsinassa. Piski meni niin hienosti, että alkoi ihan hirvittää. Vasen kierros on selkeästi Piskille helpompi, sillä olisi vaan kiertänyt vasempaan. Pienen väännön jälkeen onnistui myös oikealle kierto ja kun Piski tajus, että niin voi tehdä, se alkoi mennä myös oikeaan tosi hyvin. Piskillä on hieno tyyli. Se menee matalana, häntä alhaalla ja erittäin päättäväisellä ilmeellä ympäri lampaita. Intoa tuntuu olevan tosi paljon ja lukee jo nyt hienosti lampaiden aikeita. Ei tunnu säikkyvän edes pienistä kolhuista, kun uuhi paineli pikkasen railakkaasti pennusta yli. Uuhien ja seinän väliin menee ilman minkäänlaista epäröintiä ja määrätietoisesti tunkee itsensä uuhien toiselle puolelle. Ikää Piskillä on nyt 6 kk ja tämän treenin perusteella ei ole vielä kiire aloittaa kunnon treenausta. Toisin kuin äitinsä samassa iässä, Piski kuuntelee paremmin ohjaajaa ja Piski on selkeästi helpompi ohjattava. Näin ollen sen voi antaa rauhassa kasvaa vielä muutaman kuukauden ennenkuin aloitan perusteellisemman treenaamisen. Tapion työkoirahan Piskistä on tulossa, mutta en malta pitää näppejäni siitä erossa, kun se on niin makeen tuntunen. Pitäähän sitä vähän päästä treenaamaan :)