Mossen luona kurssilla

Viikonloppu hurahti vauhdilla, sillä olin paimennuskurssilla Mossen luona Ruotsissa. Mukaan reissuun otin Villen ja Ritan. Piski olis ollu mielenkiintoista ottaa mukaan, mutta sillä ei ole vielä rabiesrokotus ohjelma valmis, joten pitää odottaa vielä vähän aikaa. Elisa tuli mukaan Pimun ja Lukan kanssa ja lisäksi Anki oli Nissen ja Mico Göstan kanssa. Siinä meillä olikin varsin hyvä tiimi, kuusi koiraa ja neljä ihmistä.

Ilma oli mitä parhain. Lämmintä sellaset yhdeksän plus astetta ja aurinko paistoi. Tuuli aika reippaasti, mutta se ei taas meitä mitenkään haitannut. Mosse oli sitä mieltä, että meidän kaikkien koirat on jo sen verta pitkällä, että on syytä keskittyä oikein tosissaan laumanjakotreeneihin ja lisäksi teimme tosi paljon poispäinajo treenejä. Mossen lampaat on mitä parhaita treenilampaita ja saimmekin tehtyä hienoja jakoja ja koirien osaaminen meni aimoharppauksin eteenpäin (kuten myös tietty ohjaajienkin). Villellä treenasin pitkiä poispäinajoja. Hienosti Ville kuljetteli lampaita ainakin 150 metrin päässä minusta. Otti hyvin vastaan ohjauskäskyt ja vei lampaita eteenpäin rauhallisen määrätietoisesti niin, että lampaat olivat koko ajan liikkeessä ja kulkivat tasaista rauhallista vauhtia. Pitkät haut onnistuivat myös hienosti. Olen tosi tyytyväinen Villeen.

Ritan kanssa tehtiin myös poispäinajotreenejä. Vähän lyhyemmältä matkalta kuitenkin kuin Villen kanssa, sillä Rita on vielä sen verta omapäinen, että minun pitää kontrolloida sitä tosi tarkasti. Oli kiva kuulla, että hakukaari oli hieno, kuten myös kuljetus ohjaajalle. Itse olin tosi iloinen, että se mikä kotona toimi hyvin, toimi nyt sitten vieraassakin paikassa. Poispäinajoon sain niin hyviä neuvoja, että jo sunnuntaina Ritan meno näytti huikeasti paremmalta kuin lauantaina. Hieno tunne, että kun vaan tekee oikein voi edistymistä tapahtua noinkin nopeasti.

Ankin Nisse oli erittäin stylish, niinkuin aina ja sen työskentelyssä on sitä poweria, mitä monelta koiralta puuttuu. Gösta on myös erittäin lahjakas ja sillä on kaikki eri osa-alueet hyvällä mallilla. Pimun kuljetukset sunnuntaina menivät hienosti ja Luka teki tosi hienoja laumanjakoja ja kuljetuksia. Kotiin matkasikin varsin tyytyväinen ja iloinen joukko, hienojen koiriensa kanssa.

Pari kuvaa Villestä





Anki, Mosse ja Nisse

Kiireinen alkuviikko

Alkuviikko tosiaan on ollu aika kiireinen. Töissä olen tehnyt pitkää päivää ja minullahan on työmatka silloin, kun menen Helsinkiin sellaset neljä tuntia päivässä, joten kyllä siihen matkustamiseenkin aikaa tuhraantuu. Onneksi sentää nää etätyöpäivät on helpompia, kun säästyy tuo neljä tuntia matkustuksesta.

Tiistaina menin töiden jälkeen Royal Caninin järjestämille kasvattajaillallisille. Ennen illallista oli varsin mielenkiintoinen luento. Professori Hannes Lohi kertoi erittäin runsaalle kuulijakunalle koirien geenitutkimuksen tämän hetkisestä tilanteesta ja visioista tulevaisuudelle. Hannes oli kyllä niin mukaansa tempaava luennoitsija, että häntä olisi jaksanut kuunnella vaikka kuinka pitkään. Todella kunnianhimoisia hankkeitakin on meneillään. Yksi on sellainen, että yritetään löytää geeni, joka vaikuttaa bordercollien paimennusominaisuuksiin. Eli siihen millä tyylillä koira syntyjään paimentaa (poislukien koulutuksen osuus). Saas nähdä onnistuvatko löytämään tuohon ominaisuuteen vaikuttavan(via)geenin(nejä). Olen hieman skeptinen, mutta toisaalta ei se varmaan mahdotontakaan ole. Kyllähän tuon tiedon, miten koira käyttäytyy täytyy jossain geeneissä olla, sillä eihän tavallinen villakoira esim. osaa metsästää kuin ajokoira, tai mopsi ei paimenna kuten bordercollie.

Ihminen on itse asiassa rotuja jalostamallaan tehnyt loistavaa työtä tutkijoita varten. Rotujalostus on tehnyt sen, että geenejä on "pelkistetty" siten, että aina kun on tehty uusi rotu on heitetty hukkaan valtava määrä geenivariaatioita, jotta on pystytty pitämään haluttu tavoite. Näillä isoimmilla roduilla kuten bc se ei ole niin suuri ongelma, mutta pienet ja vähälukuiset rodut ovat kyllä aika uhanalaisia. Tässä oli muuten yksi syy siihen, että esim. CEA-geenitesti on tosi hyvä. Näin rodussa voidaan pitää kantajat ja terveet ja karsia pois sairaat. Kantajien avulla, pidetään geenimuuntelu isompana, sillä jos käytettäisiin vain terveitä, heitettäisiin taas valtava määrä geenejä hukkaan ja kenties rikastutettaisiin jotain sairausgeenejä, jolloin alkais tulla muita sairauksia paljon enemmän kuin aiemmin. Paljon muutakin mielenkiintoista saimme kuulla, mutta en nyt ala kaikkea tähän referoimaan. Jos joskus saatte tilaisuuden mennä kuuntelemaan Hannes Lohta, niin suosittelen. Loistava luennoitsija!

Tänään onkin sitten vuorossa Villen ja Ritan pesu. Lähden huomenna niiden kanssa Ruotsiin paimennuskurssille ja ulkokoirat on sen verta vahvatuoksuisia, että niiden kanssa ei jaksa olla autossa jos ne lemuaa ulkokoiralle. Niinpä sitten tänään saavat miellyttävän tuoksun itseensä, kun pesen ne.

Tapiolla on ollut Piski jo oikeissa töissä ja yllättävän hienosti Piski on toiminut vaikkei tiedä vielä edes mitään muita käskyjä kuin lay down. Tosin ei vielä jaksa pysyä siinä asennossa pitkiä aikoja, mutta sen se oppii kyllä ihan kohta.

Taas hienoja uutisia

Matin pentu Numa on taas käynyt tokoilemassa avoimessa luokassa. Hienosti on mennyt: ykköstulos pistein 190. Onnittelut Riitalle ja Numalle!

Piski paimenteli eilen ja sama hieno meno jatkuu edelleen. Kumpa tulis kevät, sais hyvän treeniryhmän lampaista ja pääsis oikeen kunnolla harjoittelemaan.

Ettan ja Lukan pentuja vierailulla

Tänään oli kiva päivä. Saimme mieluisia vieraita. Elisa tuli käymään Lukan ja Spotin kanssa ja lisäksi paikalla oli Etta-Luka pentueesta Carolan Vissla ja Johannan Nätt. Niin siis Spot on tietty myös samasta pentueesta. Vuoriston Hannu tuli myös Mossen kanssa. Niinpä pistettiin pentutreenit pystyyn. Otin vielä Ritan pennun Piskin mukaan, joten melkoinen joukko lapsukaisia oli kokemassa paimennuksen saloja.

Kun yleensä se ensimmäisenä olo on hankalaa niin menin itse ensin Piskin kanssa ja sitten Elisa näytti missä vaiheessa Spotin treenit tässä vaiheessa on. Piski ja Spot toimivat oikein mukavasti. Sitten pääsi koittamaan Vissla, joka on nähnyt lampaita viimeksi kuukausia sitten. Alkujännityksen jälkeen alkoi Vissla innostua ja toisella kierroksella jo alkoi näkyä paimennuksen elkeitä. Häntä pysyi hyvin alhaalla ja jännityksestä huolimatta uskalsi kiertää lampaita molempiin suuntiin. Hyvä Vissla!

Hannun Mosse teki töitä rauhalliseen varmaan tyyliinsä. Mossella ei ole lainkaan taipumusta puremiseen, joten sen kanssa on helppo olla, kun ei tarvitse varoa, että lampaille tapahtuisi mitään. Hannu saakin seuraavaksi aloittaa suuntakäskyjen opettamisen.

Pieni Nätt tyttö oli oikein reipas. Innostui tosi hyvin ja uskalsi sekin kiertää lampaita molempiin suuntiin. Hauskin tilanne oli sellainen, kun yksi lammas erkani muista ja Nätt piti sitä erossa muista kuin vanha tekijä. Ei yritänyt purra tai mitään sellaista vaan meni vaan aina lampaan eteen, kun se yritti päästä toisten luo. Moni singleä harjoitteleva olisi ollut kateellinen tuosta suorituksesta. Hevosillahan harrastetaan sellaista kisamuotoa, jossa nautalaumasta erotetaan yksi nauta ja hevosen tulee loikkia sen eteen niin ettei se pääse muiden nautojen luokse. Nättin meno näytti ihan samalta. Puuttui vaan ratsastaja selästä. Tässä pari pätkää miten homma hoituu hevosten kanssa. Ekana homma ilman ratsastajaa ja sitten ratsastajan kanssa.

Tässä vielä muutama kuva tältä päivältä

Koko joukko koossa



Johanna ja Nätt



Carola ja Vissla



Luka, Elisa ja Spot



Tam, Hannu ja Mosse

Lisää hyviä uutisia

Hieno päivä on tämäkin päivä ollut Matin lapsukaisille. Matin narttupentu, Numa, osallistui tänään ensimmäistä kertaa tokon avoimeen luokkaan ja nappas hienosti ykköstuloksen (pisteitä 184). Oikein paljon onnea Riitta ja Numa!

Tänään paimenneltiin taas vähän Elisan ja pentujen kanssa (Spot ja Piski). Virtaa ja vauhtia alkaa tulla molempiin epeleihin aika reippaasti, joten kouluttamista pitää pikkasen tiukentaa ja vaatimuksia lisätä. Näissä pojissa tuntuu olevan potentiaalia, joten jännä nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tarja ja Zici 200 pistettä!

Eilen tuli hurjan hienoja uutisia. Tarja osallistui, Matinpoika Zicin kanssa, alokasluokan tokokisaan. Kisat pidettiin kuulema jumppasalissa, joten varsin poikkeavassa ympäristössä on temppuja tehty. Zici on toiminut tosi hienosti ja nappas täydet pisteet eli 200 (alokasluokan maksimipisteet on siis tuo 200 pist.). Vähänkö poika on menny hienosti. Oikein paljon onnea Tarjalle ja Zicille!!

Hammassärkyä ja flunssaa

Viikko on menny aika tehokkaasti flunssaa parannellen ja hammassärkyä potien. No, maanantaina on taas hammaslääkäri, niin että jospa sais jotain helpostusta asiaan.

Tänään auttelin Tapiota sekottamaan rehusekoitusta lampaille. Tehtiin se kuivurissa ja systeemi oli sellainen, että herne-kaura seokseen lisättiin aina minuutin välein yksi säkki jotain valkuaisrehua, puoli säkkiä melassileikettä ja neljännespussi kivennäistä. Tämä on sitten imetysajan rehua. Eilen puolestaan tehtiin toisenlainen seos, joka on tunnutusajan rehua. Piski oli mukana katsomassa touhua ja se poika ei kyllä ole milläsäkään mistään kolinoista ja hälinöistä. Ritilän päälläkin tallusteli kuin vanha tekijä ja yritti pölliä herkullisia suupaloja melassileikkeestä kun sitä säkistä kaadettiin siihen ritilän alla olevaan kaatosuppiloon.

Huomenna ajelenkin sitten kohti Helsinkiä, sillä menen tuomareiden jatkokoulutuspäiville. Jos vaan ajoissa pääsen sieltä pois, niin sitten hurautan vielä Keravalle katsomaan Tending-porukoiden treenejä ja tietty Matin lapsukaisia. Toivottavasti särkylääkkeet pitää hammassäryn kurissa, jottei päivästä tule turhan rankka.

Kylpyläreissu

Meikäläiselle iski flunssa. Perjantaina kävin kuitenkin Hannun luona vähän neuvomassa pentujen paimennustreeneissä. Ekalla kiekalla näytin itse miten koira vastaa mihinkin ohjaajan liikkeeseen ja katsottiin miten koiran oma katseensuunta vaikuttaa siihen miten se kiertää lampaita. Toisella kiekalla sitten Hannu sai mennä itse koiransa Mossen kanssa ja Tanja puolestaan ohjasi omaansa eli Lunaa. Piskin kanssa pyörittiin myös vähän ja Piskillä tuntuu tuo intensiivisyys vain lisääntyvän lisääntymistään.

Sitten onkin pidetty taukoa treenailuista. Olen parannellut flunssaa ja kipeää hammasta, joskin käytiin Tapion kanssa Naantalin kylpylässä sellaisella vuorokauden rentoutumisreissulla. Lupasin Tapiolle viime keväänä 50 vuotislahjaksi laivaristeilyn, mutta muutettiin se kylpyläkäynniksi, kun nuo laivaristeilyt on oikeastaan aika tylsiä. (tulee sen verta mentyä ees taas tota Ruotsin väliä, että se homma on kyllä nähty). Niinpä sitten nautittiin kylpylätunnelmasta. Itse löhöilin pääasiassa kuumavesialtaassa tän flunssan takia, mutta Tapio hyödynsi koko kylpylää eri lämpöisine altaineen ja saunoineen. Toki otettiin vähän niitä hoitojakin, kun kerran hyvä tilaisuus oli. Aamulla vielä mahtava aamiainen ja kylpyläkäynnit, jonka jälkeen olikin kiva lähteä kotia kohti.

Elisalle kiitokset koirien hoidosta sillä aikaa.