This is a glowing text

keskiviikkona, lokakuuta 26, 2011

Lisää pohdintaa ryhmädynamiikasta

Ryhmädynamiikka on mielenkiintoinen ilmiö ja mitä enemmän sitä tutkii sitä mielenkiintoisemmaksi homma käy. Ei varmaan ole enää kenellekään epäselvää, että ihmisen psyyke kiinnostaa minua kovasti. Usein mietin erilaisia syy-seuraus ilmiöitä ja sitä miksi tapahtuu niinkuin tapahtuu vaikka alkuperäinen tavoite olisi ollut jotain ihan muuta. Mitä enemmän tähän asiaan paneutuu sitä enemmän alkaa valjeta ryhmädynamiikan valtavat voimat ja sen uskomaton kyky muokata ihmisten käyttäytymistä.

Samat lainalaisuudet toimivat niin työelämässä, kouluissa kuin harrastepiireissä. Ryhmät voivat muodostua monilla eri tavoilla ja esim. harrastepiireissä ryhmä muodostuu samasta harrastuksesta kiinnostuneiden kesken. Yleensä uusissa ryhmissä on ensin ns. muotoutumisvaihe jota seuraa kuohuntavaihe. Tätä taas seuraa kypsä vaihe ja lopuksi hajaantumisen aika. Muotoutumisvaiheessa ryhmän jäsenet hakevat paikkaansa ryhmässä ja eri roolit muodostuvat. Kuohuntavaiheessa tunnusmerkkejä ovat konfliktit ja ristiriidat ja kun niistä selvitään alkaa kypsä vaihe, jolloin ryhmän tavoitetta viedään tehokkasti eteenpäin. Kun tavoite on saavutettu, luodaan uusia tavoitteita tai ryhmä hajaantuu, kun osa sen jäsenistä poistuu ryhmästä. Sitten kierros alkaa alusta ellei sitten käy niin, että ryhmä jatkaa, mutta poistuneiden tilalle tulee uusia tai ylipäätään ryhmään otetaan uusia jäseniä. Uusi jäsen on sitten mielenkiintoisessa asemassa. Hänen käytökseensä vaikuttaa suuresti muiden jäsenten häneen kohdistamat odotukset ja asenteet. Näin yksilö toimii tiedostamattaan siten, että hän saavuttaa ryhmän hyväksynnän. Hän omaksuu vähitellen ryhmän asenteet ja arvot ja alkaa toimia ryhmän odotusten mukaisesti, jotta ansaitsisi paikkansa ryhmässä. Tällainen ihminen voi muuttaa mielipiteitään ja käytöstään aiemmasta vain saadakseen ryhmän hyväksynnän. Esimerkiksi hän voi kohdistaa johonkin ulkopuoliseen negatiivista käytöstä, koska ryhmä niin tekee ja saadakseen ryhmän hyväksynnän hän on valmis toimimaan vastoin aiempia ajatuksiaan. Tästä hyvä esimerkki on apinaesimerkki, jonka tänne blogiini joskus laitoinkin. Ryhmä muokkaa uudet jäsenensä ryhmän mukaiseksi ja näin ryhmän voima kasvaa, kun sen jäsenmäärä kasvaa ja suuri joukko yhdessä on voimakkaampi kuin yksi tai kaksi ihmistä yksinään. Ryhmän muiden jäsenten ja yksilön välinen myönteinen vuorovaikutus ylläpitää ja parantaa itseluottamusta, mikä saa yksilön kokemaan itsensä hyväksytyksi, arvostetuksi ja onnistuneeksi. Positiivisen vuorovaikutuksen seurauksena yksilön tavoitteet ja sitoutuminen ryhmään ovat suuremmat.

Jokaisella yksilöllä on ryhmässä oma roolinsa. Tähän rooliin liittyy tiettyjä käyttäytymisodotuksia. Mikäli roolikäyttäytyminen ei ole ryhmän odotusten mukaista herättää käyttäytyminen hämmennystä ja kielteisiä reaktioita. Vain sellainen rooli voi toteutua, jonka tilanne ja läsnäoleva ryhmä sallii. Yleensä ryhmistä löytyy ainakin seuraavia rooleja: johtajan, syrjään vetäytyjän, mielistelijän ja hauskuuttajan roolit. Kun oikein alkaa miettiä erilaisia ryhmiä ja eri ihmisten asemaa ryhmässä voi löytää näitä kuvauksiin sopivia henkilöitä. Esim. mielistelijä haluaa saada ryhmän johtajan arvostusta ja näin nostaa omaa arvoaan ryhmässä. Myötäilijöiden tehtävä on pönkittää johtajan asemaa, sillä mitä useampi kannattaja johtajalla on sitä suurempi on hänen arvovaltansa. Myötäilijä tyytyy dominoivaa asemaansa käyttävän päätöksiin, kun taas kapinallinen vastustaa niitä.

Lainaan tutkimuksesta (johon linkki tuossa tämän tarinan lopussa) pätkän:
"Ojala & Uutela (1993) ovat nimenneet tavallisessa työryhmässä ilmeneviä rooleja seuraavasti. Työteliäs pitää huolen siitä, että päivän työt tulevat tehdyksi. Hän käyttää työaikansa ainoastaan työn tekemiseen ja saa näin helposti toiset tuntemaan huonommuuden tunnetta. Humoristi taas on omaksunut hauskuuttajan roolin. Hän saa ryhmän jäsenet nauramaan kaivamalla asioista esiin niiden hauskat puolet. Humoristin roolin omaksunutta henkilöä eivät toiset ryhmäläiset ota tosissaan silloinkaan, kun hän haluaisi puhua vakavasti asioista. Hiljainen ei yleensä ota työryhmässään kantaa mihinkään ja aiheuttaa toisissa epävarmuutta vaikenemisellaan. Rooli on tyypillinen tulokkaalle, joka hakee itselleen käyttäytymismallia seuraamalla sitä, miten muut toimivat ryhmässä. Suosikki on valmis kuuntelemaan muita ryhmän jäseniä ja tekee parhaansa ryhmän toimivuuden eteen. Hän on myönteinen ja auttavainen toisia kohtaan, ja hänen seurassaan toisilla on hyvä olla. Tyhmyri saa olla oma itsensä ryhmässä, eikä hänen tarvitse asettaa työlleen suuria vaatimuksia. Hänelle on luvallista paljastaa tietämättömyytensä ja esittää tyhmät kysymykset, joita muut eivät viitsi kysyä. Epävirallisen johtajan roolin saa henkilö, joka on aktiivinen ja sopiva toimimaan ryhmän edustushahmona. Tämä rooli täytetään yleensä vasta silloin, kun varsinaisen työnjohtajan asema on heikko. Muutosten vastustaja arvostelee kaikkia uusia ehdotuksia ja yrittää suojella itseään ja ryhmää muutoksilta esittämällä perusteluita muutoksia vastaan. Syntipukin ryhmä tarvitsee silloin, kun kaikki sen asiat eivät ole kohdallaan. Roolin saa helpoiten henkilö, joka on erilainen kuin muut eikä jostain syystä mukaudu ryhmän normeihin."

Harjoituksen vuoksi mietin erästä tuntemaani ryhmää ja siinä toimivia henkilöitä. Ja kas, kaikkia noita yllämainittuja rooleja toden totta tuosta ryhmästä löytyy. Mielenkiintoista.

Mutta nyt loppuu tämä pohdinta ja tyyny ja peitto kutsuvat. Lisää tästä aiheesta voi lukea esim. tästä tutkimuksesta: Tutkimus

sunnuntai, lokakuuta 23, 2011

Syksy tulee vääjäämättä

Tavallaan syksy on niin hienoa aikaa, että toivoisi sen jatkuvan pitkään, mutta toisaalta syksy on ikävää aikaa, kun se samalla tuo talven, josta en niin kauheasti pidä. Syksyssä on ihanaa ilmojen raikkaus, ei tarvitse hikoilla helteessä ja pakkasetkaan eivät vielä kiusaa, puiden väriloisto on upeaa, metsä on täynnä sieniä (ainakin tänä syksynä on suppilovahveroita niin paljon ettei sitä edes tajua), treenaaminen sujuu, kun ei ole kuuma ja kaiken kaikkiaan syksy on hienoa aikaa. Ikävä kyllä yhä aikaisemmin ja aikaisemmin laskeutuva pimeys on taas masentavaa. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että enää ei arki-iltaisin pysty treenaamaan, kun ulkona on säkkipimeää. Lyhyen viikonlopun aikana pitäisi sitten ehtiä tehdä ihan kaikki valosalla tehtävät asiat. Mutta tunnit vaan ei riitä. No, onneksi kohta on joulu, joulun jälkeen uusi vuosi, uuden vuoden jälkeen pääsiäinen ja sitten kohta onkin kevät ja kesä.

Tämä lokakuu on kyllä ollut tosi ihana kuukausi. Sain tänne meille yli viikoksi ihan mielettömän taitavan kouluttajan eli Bobby Dalzielin. Kurssipäiviä oli yhteensä 6 ja jokaisena päivänä oli 6 osallistujaa. Yksi koirapaikka oli tietty itselläni ja koska päivässä oli kaksi treenikertaa (noin 1/2 - 1 h per kerta) jaoin treenit Piskin ja Iitan kesken, jotta saisin molemmille neuvoja.

On se vaan käsittämätöntä miten hienosti koirat etenivät treenikerta treenikerran jälkeen. Jokaisessa treenissä vietiin koiraa eteenpäin ja valmisteltiin treenin lopuksi tärkeitä asioita seuraavaa treeniä varten. Sain tosi hyvät neuvot Piskin heikoimpiin osa-alueisiin ja sama homma Iitan kanssa. Iita harjoitteli tempomuutoksia niin poispäin-, poikkittais- kuin kuljetus ohjaajalle ajossa. Se oppi flänkkäämään halutulla nopeudella ja muuttamaan nopeutta tarpeen mukaan. Lisäksi treenasimme jakoa yhden treenikerran verran, joten siinä mulla on vielä työmaata, jotta alkaa sujumaan halutulla tavalla. Piskin kanssa treenattiin kuljetusta, tempovaihteluita, jakoa ja flänkkejä eri nopeuksilla. Nyt pitää sitten päästä itse treenaamaan ja katsomaan, että homma toimii vaikken olekaan enää valvovan silmän alla.

Keskellä kurssia pidetiin SBCAK:n yhdistysmestaruuskisat. Rata rakennettiin edellisenä iltana tuomarin ohjeiden mukaan ja jännitti pikkasen miten kaikki sujuu, kun kuitenkin oltiin uudella pellolla eikä mitään systeemejä oltu kokeiltu siellä koskaan aiemmin. Kisapäivä osoitti kuitenkin, että kaikki meni suunnitelmien mukaan. Lampaat saivat tuomarilta erityiskehuja. Olivat kuulema todella hyviä. Näyttivät hyvin koiran tekemät virheet ja kulkivat juuri niinkuin koira niitä vei. Häkitys ei ollut helppoa, sillä näitä lampaita ei oltu paimennettu pienissä ryhmissä eikä niitä myöskään oltu häkitetty pienissä ryhmissä. Mutta jos koira osasi hommansa niin kyllä ne häkkiin sai.

Piskin kanssa osallistuin III-luokkaan eli yhdistysmestaruuskisaan. Mukana oli yhteensä kolme kisaajaa ja enemmänkin olisi mukaan mahtunut. Hienosti Piski homman hoiti ja onnistui kuin onnistuikin voittamaan kisan. Hienosti toiseksi tuli Minna Jokisaaren Irkku ja kolmanneksi Marika Klossnerin Zagga. Nuorten mestaruuteen osallistuin Iitan kanssa. Mestaruusratana oli II-luokan rata ja Iitan kanssa oli jakoa treenattu tasan kerran ennen näitä kisoja, joten se ei ihan putkeen mennyt. Niinkuin ei mennyt juuri mikään muukaan. Iitalla lähti vähän mopo keulimaan ja kaikki hienot tempovaihtelut hävis sen päästä. Niinpä päätin sitten mennä treenaamalla lopun rataa läpi ja siitä hommasta ei kyllä paljon pisteitä jaeltu. Loppupisteet oli peräti 29 pistettä sadasta, joten eipä noilla oikein hurraa huutoja irronnut. No, Iita oli kuitenkin reipas ja rohkea ja kun saadaan ikää vielä vuosi lisää niin eiköhän homma ala sujua. Pääasia, että on rohkea ja sen edestä liikkuu vaikka mitkä elukat. Nuorten mestaruuden voitti hienolla suorituksella Mia Laamanen Sunin kanssa, toiseksi taisteli tiensä Joski Rissanen Taunon kanssa ja kolmas oli Mia Spicen kanssa (Spice ei ollut mukana yhdistysmestaruuskisassa). Onnittelut Mia ja Joski hienosta työstä.

Kisan jälkeen oli vielä pari päivää kurssia, joten päästiin heti tuoreeltaan korjaamaan kaikki kisoissa tehdyt virheet. Ainoa harmittava seikka oli se, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin tämäkin kurssi. :( Haikein mielin jätimme jäähyväisiä Bobbylle ja toivotimme hänet lämpimästi uudelleen Suomeen ja mikä parasta hän lupasikin tulla, joten saamamme huippukoulutus saa jatkoa. Thank you very, very, very much Bobby.

Kirjoitin tähän pitkät, yksityiskohtaiset selostukset Piskin seuraavan viikonlopun kisaradasta, mutta deletoin koko jutun. Totean, että lauantaina sijoitus oli kolmas ja sunnuntaina seitsemäs. Sen sijaan jäin viikonlopun kokemusten perusteella miettimään kaikkea muuta mitä tuon harrastuksen ympärille liittyy. Ryhmäpaineen merkitystä ja ihmisten asemaa erilaisissa ryhmissä. Jokainen meistä on mukana erilaisissa ryhmäkokoonpanoissa, toisissa tiiviimmin ja toisissa löyhemmin. Jokaisella meistä on eri ryhmissä erilaisia rooleja. Jossain ryhmässä saatamme olla johtajan (leader) asemassa, kun jossain toisessa taas seuraajan (follower) asemassa. Muitakin rooleja ryhmistä löytyy, mutta nämä on minusta ne selkeimmät. Ryhmään kuuluminen on jokaiselle laumaeläimelle (niin myös ihmiselle) tärkeää, siksi seuraajat ovat valmiita tekemään ja toimimaan tavalla, jota he eivät aina välttämättä edes itse hyväksyisi, jos katsoisivat tilanteita ulkoapäin. Esimerkiksi he tunnistavat ja tuomitsevat jyrkästi koulukiusaamisen, mutta samaan aikaan he saattavat tiedostamattaan totetuttaa ihan samaa kaavaa jossain toisaalla elämänalueella. Näyttämönä ei vaan ole koulu vaan joku muu paikka. Yhtälailla johtajat tarvitsevat seuraajia pönkittämään omaa arvovaltaansa.

Mitä enemmän seuraajia sen helpompi johtajan on käyttää mielivaltaansa. Tästä on hyviä esimerkkejä maailma pullollaan. Mikä sitten on ryhmän ulkopuolelle jätetyn osa, ei kovin hääppönen, sillä tekee hän mitä tahansa niin kaikki hänen tekonsa ovat tuomittavia. Ja joskus on hyvä esittää kysymys, että mikä oikeastaan on se syy ettei tiettyjä henkilöitä hyväksytä ryhmään. Alkuperäinen syy voi olla aivan mitätön juttu, jonka pohjalla on kenties kateus, oman arvovallan menetyksen pelko tai joku muu syy. Vaatii todella voimakasta luonnetta pystyä selviytymään tuon valtavan ryhmäpaineen alla ja useimmat eivät siitä selviäkään. Monelle ainoa keino ns. "pitää pää kasassa" on vaihtaa maisemaa ja keksiä jotain muuta puuhaa. Tämän seurauksena johtajan itseluottamus kasvaa ja hän muuttuu vähä vähältä röyhkeämmäksi ja välinpitämättömämmäksi. Seuraajat saavat hyvän varoituksen siitä mitä seuraa, jos poikkeaa ruodusta ja seuraajien sitoutuminen osaansa tehostuu entisestään. Mielenkiintoista on myös huomata se, kuinka tuon vahvan auktoriteetin ollessa pois paikalta, joku seuraajista saattaa ottaa tuon auktoriteetin roolin. Hän käyttäytyy johtajan elkein ja pitää itsestään selvänä, että hänellä on oikeus jatkaa tuota samaa linjaa kuin johtaja. Näin fiksuista ja älykkäistä ihmisistä voi tulla uskomattoman säälimättömiä ja itsekeskeisiä.

Eniten puhuttu kiusaamisen muoto on koulukiusaaminen, mutta ei pidä unohtaa, että ihan samaa tapahtuu kaikkialla, kaikissa ikäryhmissä ja ihan koko ajan. Monasti kiusatun elämä on todella raskasta ja suoraastaan helvetillistä. Kun hän lopulta pääsee irti kiusatun roolista ja suuntaa mielenkiintonsa tai energiansa muualle hän voi olla mitä lahjakkain siinä asiassa mitä hän tekee. Myöhemmin hän voi olla ihailtu laulaja, taiteilija, kirjailia tai ihan mitä vaan. Kiusaaja puolestaan voi vuosien kuluttua, jos hyvin käy, havahtua ja tajuta mitä on tullut tehneeksi. Tällöin vaatii suurta rohkeutta tunnustaa tekonsa, sen sijaan, että hautaisi sen taakseen ja yrittäisi unohtaa. Ihmisen mieli ei unohda, kaikki kokemuksemme muokkaavat meitä ja tekevät meistä sen mitä haluamme olla. Sen takia olisikin hyvä joskus pysähtyä miettimään millaisena itsensä haluaa nähdä. Haluaako olla se historian suuri diktaattori, joka aikanaan sai ihailua ja palvontaa, mutta myöhemmin osoittautui häikäilemättömäksi ja raa'aksi oman edun tavoittelijaksi vai haluaako olla se vanha lämminsydäminen papparainen tai mummeli, joka hyväntahtoisena hymyilee nuoremmilleen ja jota kaikki kunnioittavat ja jonka viisautta arvostetaan. Tänään on hyvä päivä aloittaa muutos vaikka vain ihan pienestä askeleesta.

perjantaina, lokakuuta 07, 2011

Kuvapläjäys

Pitkään aikaan en olekaan kuvia tänne lataillu, joten nyt sitten tulee pikkanen kuvapläjäys.

Suppilovahveroita on toden totta tänä syksynä riittänyt
Tädit tarkkana

Muutama tällanen mustakin meillä on

Kaverin selän takaa on turvallista kurkkia

Nova ja Tito the temppuilijakoira

Nova ja Tito

Nova ja Tito

Vähänkö isäntä on polleena, kun pääsi helikopterilennolle

tiistaina, lokakuuta 04, 2011

Sataa, sataa ropisee...

Niin se vaan aika rientää ja aivan liian nopeasti ollaan siirrytty syksyyn ja sen mukaiset on ilmat, kun ikkunasta kurkkii. Vettä sataa melkein joka päivä, pellot alkaa olla aika pehmeitä ja osa lampaistakin on jo siirtynyt sisätiloihin. Mutta vielä ei anneta periksi ja treenit jatkuu.

Jospa yrittäis muistella mitä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut. Ainakin alkukuu oli järjettömän kiireistä työsaralla. Kaikki energia meni leipätyöhön, joten treenaamaan ei pystynyt eikä liioin jaksanutkaan 14 tuntisen työpäivän päätteeksi. Ainoa paikka minne on jaksanut jotain edes vähän kirjoitella on facebook, joten lunttailen vähän sieltä mitä oikein on syyskuussa tapahtunut.

Ensin keräilin pikkasen sieniä ja sain niitä Tanjaltakin. Säilöin niitä eri tavoin. Pakastin vedessä, ilman vettä ja vielä niin, että ensin haidutin ylimääräiset vedet paistinpannulla hiiteen. Sitten niitä sieniä alkoi kirjaimellisesti tulla kuin sieniä sateella ja nyt olen ainakin kerännyt niitä ihan liian kanssa. Mutta, kun se kerääminen vaan on niin hauskaa. Onneksi olen saanut tungettua niitä kavereille ja suuren määrän olen myös kuivattanut. Eipähän lopu sienet vähään aikaa kesken. Keräilen vain suppilovahveroita, mustia torvisieniä ja kanttarelleja. Muut saa suosiolla jäädä metsään muiden kerättäviksi.

11.9.2011 täytti Matti kunnioitettavat 12 v. Ikä alkaa jo näkyä kropassa, mutta mieleltään Matti on yhä se nuori poika, joka se on aina ollut. Yrittää raukka metsässä loikata isoille kiville, mutta aina ei ihan ponnistusvoima enää riitä töppösissä. Lenkillä on kuitenkin mukana siinä kuin nuoremmatkin eikä muutenkaan ole vielä vaatinut mitään erityisjärjestelyjä. Niinkuin eläkeläiset yleensä :) Mattikin alkaa olla varsin omapäinen. Tulee luo, jos huvittaa ja jos käsketään, niin ainakin hitaasti ja pitkin hampain. Jos ei meinaan huvita. Lähtee kotiin peltolenkiltä, jos on sitä mieltä, että me mennään siellä liian lujaa. Ja ruoka maistuu ihan simona. Söis varmaan aamusta iltaan, jos olis koko ajan ruokaa tarjolla.

Syyskuussa pidettiin Iso-Britanniassa paimennuksen Maailman Mestaruus kilpailut. Kisoja en lähtenyt katsomaan, kun säästän ne rahat siihen, että menen Brittein saarille koiran kanssa treenaamaan, mutta iloinen yllätys oli, kun sain kuulla, että MM-kisojen ohjelmajulkaisuun (joka oli varsin laadukas julkaisu kaiken kaikkiaan) oli laitettu kuva meidän Piskistä. Siellä se Piski komeili samalla sivulla kuin Bobby Dalzielin hurjan kuuluisa Wisp. Vähänkö olin otettu tästä kunniasta. Tietty tilasin julkaisun myös itselle, jotta sain tämän ainutlaatuisen tapauksen muistoksi.

16.-18.9. vietettiin sitten Mustan Magian kennelpäivää. Ensimmäistä kertaa varattiin päiville koko viikonloppu ja silti meinasi aika loppua kesken. Panostimme oikein kunnolla kaikkeen mitä eri ihmiset treenailee. Tottelevaisuutta treenattiin Pia Miettisen opastuksella tosi huolella ja uskon, että osallistujat lähtivät hyvien eväiden kanssa kotiin. Lisäksi otettiin esineruutua, henkilöetsintää ja lampaitakin käytiin moikkaamassa. Mutta niinkuin aina hyvässä seurassa, aika meni aivan liian nopeasti ja ennenkuin huomattiinkaan oli kotiinlähdön aika. Ensi vuonna sitten uudelleen.

Loppukuusta järjestettiin Tuorlassa lammaspäivät ja pässihuutokauppa. Lähdettiin Tapion kanssa sinne ihan ex tempore ja miten siinä sitten kävikään. Tapio huusi meille uuden Texel-pässin ja varsin komean pojan huusikin. Eli taas saadaan lisää uutta linjaa meidän katraaseen. Mielenkiintoista nähdä mitä jälkeä tuo komia poika jättää.

Kuukauden vaihtuessa lokakuuksi oli aika suunnistaa Piskin kanssa Orimattilaan. Siellä järjestettiin SPKY:n Suomen Mestaruuskisat. Lauantaina ja sunnuntaina oli kumpanakin päivänä yksi kolmosluokan startti, joiden yhteispistemäärän mukaan sitten jaettiin mestaruustitteli. Etukäteen kovasti toitotettiin, että rata on vaikea, todella pitkä haku ja triangeli sekä lopuksi single ja tratta. No, lopulta haku oli ehkä jotain 350 m, kuljetus oli aika pitkä, sitten jako, jossa neljästä lampaasta mitkä tahansa kaksi piti saada erilleen ja lopussa se tratta, joka oli suora kuja. Sunnuntaina oli muuten sama rata (triangeli päinvastaiseen suuntaan), mutta jaon jälkeen häkki ilman porttia ja single. Lampaat olivat nuoria suomenlampaita, pääasiassa pässikaritsoita, jotka eivät niin välittäneet liikkua koirien edessä ja tosi monella koiralla pysähtyivät tuon tuosta tuijottamaan koiraa ja vaikka koira tuli ihan iholle, eivät väistäneet. Tämän takia nähtiin paljon puremisia, joista tuomari ei sitten heittänyt pihalle, kun ei välillä oikein muutakaan konstia ollut saada lampaita liikkeelle. Tuomarina oli Britanniasta kokenut konkari Thomas Longton.

Hakumatka ei pelottanut yhtään, sillä Piski kyllä hakee lampaita kotona harva se päivä niin kaukaa, että siitä tuskin tulisi ongelmaa. Sen sijaan katsoin monttu auki, kun Piski teki elämänsä kapeimman hakukaaren ja vieläpä leikkasi juuri ennen kuin saavutti lampaat. Olisin helposti voinut pysäyttää Piskin hakukaarella ja viheltää pullistamaan kaarta, mutta koska tein sen viime kisoissa ja siitä seurasi, että seuraavana päivänä pysähtyi itsenäisesti samassa kohtaa, päätin, että nyt en niin tee vaan fiksaan kaaren kuntoon ennen seuraavan päivän starttia. Piski sai lampaat hyvin liikkeelle ja kuljetti niitä vauhdikkaasti läpi radan. Olin tosi tyytyväinen nimenomaan siihen kuinka sujuvasti se ajoi lampaita. Suurimmat virheet olivatkin tuo hakukaari ja triangelissa ei oikein pysytty linjoilla, joten molemmat kuljetusportit ohitettiin komiasti. Jako ja tratta menivätkin sitten helpon tuntuisesti ja niin vaan päästiin rata läpi. Pisteitä 54 ja sijoitus noilla pisteillä 16. Laskeskelin, että jos hakukaari olisi onnistunut niinkuin yleensä niin oltaisiin helposti oltu siellä kymmenen parhaan joukossa. Sitten yöksi kotiin ja aamulla takaisin Orimattilaan.

Sunnuntaiksi olimme saaneet lähtövuoron 15 (tai 16, en muista tarkkaan). Katselin heti rataan tutustumisessa, että ekalla kuljetuspätkällä on paikka, jossa lampaat automaattisesti tulevat vetämään linjalta vasempaan ja todennäköisesti tekevät ison lenkin pois linjalta ennenkuin ne saa sinne takaisin. Valitsin taktiikaksi sen, että kuljetan lampaita tuon vaikean kohdan ohi pikkasen oikealta, josta seuraa, että lampaat on pois linjalta pienen matkaa, mutta kuitenkin paljon vähemmän kuin jos ne pääsevät sinne vasempaan. Tuo taktiikka olikin tosi toimiva. Hakukaari meni hyvin, sillä katsoin, että Piski todella ymmärtää miten haluan sen mennä. Piski onkin aika hauska, kun sille murahtaa siinä paalulla kerran ennen lähetystä se kääntää päätään ulospäin vähän, jos haluan, että kaari on vieläkin isompi, murahdan toisen kerran ja pää kääntyy lisää. Tästä se tietää kuinka laajasti sen tulee mennä. Toimi, niinkuin aina, joten kaari meni hyvin. Nosto oli hankala, kun pässit eivät halunneet lähteä liikkeelle. Tästä sitten seurasi se, että koko ajo oli nykivää. Pässit eivät halunneet kulkea ja se johtaa siihen, että Piski pyrkii menemään itsenäisesti maahan odottamaan, että arvon pässeille sopisi liikkua eteenpäin. Joudun silloin kovasti ohjaamaan ja kannustamaan Piskiä, jotta se ymmärtää, että nyt pitää vaan pistää tyypit liikkeelle. Niin vaan ajettiin rata läpi ja vieläpä kaikista porteistakin mentiin läpi, eikä tarvinnut purra kertaakaan vaikka pässit kovin takkuisesti kulkivatkin. Jako oli taas melko helppo, häkityksessä piti pikkasen tehdä töitä, mutta sekin meni varsin helposti, samoin kuin single. Eli taas rata läpi. Jahas tulokset tuli ja oli näköjään pikkusen muuttunu siitä miten palkinnot jaettiin. Eli lopputuloksena Piski oli sunnuntain startissa 8. ja kokonaiskisassa, kun la ja su lasketaan yhteen peräti 9. Laskeskelin, että jos oltais saatu hakukaari onnistumaan niinkuin se normaalisti menee niin kokonaiskisan sijoitus olisi ollut suurinpiirtein kuudes. Mutta, jos lehmällä olis siivet se lentäis ja turha mitään jossitella. Pitää treenata enemmän, jotta tollasia mokia ei tule. Ei kuitenkaan paha, eka kertaa SM-kisoissa, hankalat lampaat, rata läpi molempina päivinä. Seuraavaksi SBCAK yhdistys mestaruuskisoihin. Somerolla olisi vielä loppukuusta kisat. Pitänee miettiä, jos vaikka sielläkin kävis treenaamassa, jotta saadaan kokemusta vieraista paikoista ja vieraita lampaita. Me kun treenataan pelkästään omilla lampailla ja omilla pelloilla niin ei ole vielä rutiinia erilaisista lampaista ja alueista.

Voiton vei Nilla Salosen Ukko ja he kyllä ansaitsivat voittonsa. Oli upeaa katsottavaa. Nilla on kyllä hyvä ohjaaja ja hänellä on hienot koirat. Nillan toinen koira Svedu oli kolmas ja jos oikein muistan niin Svedu on voittanut aiemmin SM-tittelin. Nyt oli sitten nuoren Ukon vuoro. Hurjasti onnea voittajille, kuten myös muille tuloksiinsa tyytyväisille.

Seuraavaksi onkin sitten tulossa oikea treenimaraton. Bobby Dalziel on tulossa meille 10:ksi päiväksi, joten paimennusta tiedossa aamusta iltaan. Jee!